Outi Alanko-Kahiluoto: Täydennysrakentamisesta

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon (vihr.) blogikolumnin voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Kuva: Toni Amnell

Eeva Luhtakallio: Poliittisen osallistumisen ulottuvuudet

Tutkija, VTM (sosiologi) Eeva Luhtakallion - joka oli yksi syksyn 2006 Kaupunkimetsäliikkeen Stoassa pidetyn "Kasvun paikkana kansalaisyhteiskunta" -luentosarjan alustajista - luentomuistiinpanot voi lukea klikkaamalla ylläolevaa otsikkoa.

Kaupunkimetsäliikkeen yhteinen ständi em. luentosarjaan liittyneestä näyttelystä.
Kuva: Toni Amnell

Helsinkiläiset haluavat asua urbaanisti

Oslo on Helsingin kokoinen kaupunki. Se ei kuitenkaan leiki olevansa "puutarhakaupunki", puhumattakaan niiden verkostosta. Oslossa on kuitenkin pieniä, hoidettuja puistoja siellä täällä, puhumattakaan kaupunkimetsistä, joiden arvo on jopa virallisesti tunnustettu, hallinnollisena käsitteenä. Kuvan esittämät kerrostalot ovat aivan erään kaupunkimetsän reunalla, kuitenkin sen ulkopuolella. Ne eivät pilaa metsämaisemaa.

Helsinkiläiset haluavat asua urbaanisti

Tilastokeskuksen ja ympäristöministeriön julkistamasta Suomalaisten asumistoiveet ja mahdollisuudet -raportista kerrottiin julkisuudessa 17.5. Median mukaan suurin osa suomalaisista haluaisi asua omakotitalossa väljällä alueella ja vain 17 prosenttia haluaisi asua kerrostalossa.

Tilastokeskuksen verkkosivuilta löytyvän diagrammin mukaan tulos on Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun osalta kuitenkin häkellyttävän erilainen kuin muualla Suomessa.

Helsinkiläisistä omakotitaloa pitää tavoiteasuntonaan 29 prosenttia. Pääkaupunkiseudun muiden kuntien tulos on sekin vain 39 prosenttia ja suurissa yliopistokaupungeissa omakotitaloa pitää tavoiteasuntona niin ikään vain 41 prosenttia.

Median toivoisi tuovan julki myös paikallistason tilastotietoutta, etenkin kun pääkaupunkiseudun ero muuhun Suomeen on kyseisessä tilastossa merkittävä.

Helsinkiläistä perhettä ("yksi onnellisista") käytetään esimerkkinä valtakunnallisesta trendistä, vaikka helsinkiläisten trendin näyttää olevan päinvastainen.

Tilastokeskuksen tiedotteesta selviää myös, että suurituloiset ja koulutetuimmat eivät tavoittele omakotitaloa yhtä usein kuin muut.

Tätä taustaa vasten tuntuu oudolta, että kuluneen vuoden aikana on kerrottu usein "menestyjistä", jotka muuttavat kehyskuntiin (muun muassa HS 22.4.).

On vaara, että muodostuu itseään vahvistava kehitys, jota yksipuolinen uutisointi ruokkii. Syrjäinen omakotitalo hankalien yhteyksien taakse rakennetaan ehkä tiettyyn luokkaan kuulumisen alleviivaamiseksi, vaikka velkataakka kasvaisi kuinka suureksi.

Kukapa ei haluaisi lukea itseään "menestyjäksi" tai "yhteiskunnan hyväosaiseksi"? Kiiltokuvan kääntöpuolella istutaankin sitten useita tunteja päivässä autossa tai vaihtoehtoisesti hyväksytään sosiaalinen eristäytyminen.

Olisi aika tehdä juttuja vaihteeksi onnellisista kerrostaloperheistä Helsingin kantakaupungissa tai esikaupunkialueilla. Elämänlaatuun vaikuttavat niin monet seikat.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella olennaista on ilmeisesti oman pihan koko, kaupungissa taas pikemminkin työpaikkojen ja palveluiden läheisyys, hyvät joukkoliikenneyhteydet sekä muiden ihmisten tuottaman urbaanin elämän aistiminen.

On harhaa väittää eristäytymishakuista omakotiasumista pääkaupunkilaisten unelmaksi samalla kun muun muassa Pohjois-Haagan, Kallion, Vallilan, Käpylän, Länsi-Pasilan ja Lauttasaaren käsittävän alueen asuntojen neliöhinnat nousevat nopeimmalla tahdilla Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaiseman tilaston perusteella.

Anna-Maija Sohn
arkkit.yo
Helsinki

Mielipidekirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 26.5.2007

Terveistä nuorista terveitä vanhuksia

Osa Meri-Rastilan rantametsien puolustajien ständistä Kaupunkimetsäliikkeen näyttelyssä. Kuva: Toni Amnell

Helsingin Jyryn puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu Yrjö Enne valtuustopuheessaan, joka koski Rastbölen (Vuosaaren Rastilan) alueen ostoa virkistys- ja retkeilykäyttöön v. 1950:

"Mitä enemmän me tällaisia alueita saamme kaupunkimme nuorisolle, sitä vähemmän meille tulee menoja sairaaloista, se on ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa... Se on urheilu ja retkeily, joka antaa vähän enemmän ihmiselle vastustusvoimaa kuin jonkinlainen muu elämä. Jos me nuorison pakotamme viettämään loma-aikansa kaduilla ja kujilla kaupungeissa, ravintoloissa ja tanssipaikoissa, emmekä varaa heille kunnollisia retkeilymahdollisuuksia, silloin me olemme täysin väärällä tiellä. Se kielteisen kannan puolusteleminen, että kyseessä on niin suuri summa ei minusta pitäisi pelottaa ketään, sillä harvoin on kai täällä valtuustossa 120 miljoonaa (aikana, jolloin pennit olivat markkoja) pyydetty parempaan tarkoitukseen kuin tämä on..."

2000 -luvulla varmastikin paljon pienempi osa helsinkiläisistä, nuorisoa tai ei, viettää kesäaikaansa maaseudulla, joten lähivirkistysalueiden merkitys sekä hyötyliikunnalle että luontosuhteen kehittymiselle on vain lisääntynyt näistä Enteen enteellisten ja kauaskatseisten sanojen päivistä.

Yrjö Ennen sitaatti Seppo Aallon luvusta (ss. 347-348) "Urheilu - viihteestä viihdeteollisuudeksi" kirjasarjan "Helsingin historia vuodesta 1945" II osasta "Suunnittelu ja rakentaminen, sosiaaliset ongelmat ja urheilu". Julkaisija Helsingin kaupunki.

Missä ovat Yleiskaavan laadulliset mittarit?

Kaupunkisuunnittelun kliseet. Ote Kaupunkimetsäliikkeen näyttelystä. Kuva: Toni Amnell

Seuraavaksi sitaatti Tapio Periäisen luvusta "Helsinki, sen puistot ja ranta-arkkitehtuuri" Kaupunkisuunnitteluseuran kirjassa Uhattu Helsinki - kirja Helsingin kaupunkisuunnittelun kriisistä (julkaisseet Kustantajat Sarmala Oy / Rakennusalan Kustantajat RAK, 2000)

"Alustavasta (kirja julkaistu 2000, eli Yleiskaava 2002:n luonnosvaiheessa, toim.huom.) alueiden käyttösuunnitelmasta voi lukea ja nähdä, että Helsingin alueella on todella runsaasti erittäin kiinnostavaa tyhjää tilaa tehokkaaseen rakentamiseen ja vihreitä virkistysalueita elämää pursuaviin puistoihin ja rantoihin. Kuitenkin sillä ehdolla, että irrottaudutaan vanhoista aikansa eläneistä ja vanhentuneista kaavoista eikä kopioida ajan jo ohittamia suunnittelumalleja. Eikö yleiskaavan tule luoda sekä fyysisten että henkisten tavoitteiden suuret peruslinjat kaupunkisuunnittelussa, kaavassa piirrettynä ja suunnitelmassa verbalisoituna? Erityisesti aavan meren rannalla 60. leveyspiirillä olevassa ilmastossa."

"Yleiskaava 2002:n "Alustavasta alueiden käyttösuunnitelmasta" puuttuu pääkaupungin suunnittelun, maankäytön ja rakentamisen tavoitteiden esittely. Samoin puuttuvat käytettyjen käsitteiden määrittely. Mitä sisältävät ja tarkoittavat sanat: "virkistysalue", "merellisyys", "maisema", "maisemallinen", "ekologinen", "kaupungin laadullinen kehittäminen". Ellei näitä käsitteitä määritellä konkreettisesti ja selkokielisesti, virkamiehet voivat tulkita niitä mielensä mukaan ja hämätä asukkaita mielin määrin niin mediassa kuin asukastilaisuuksissa."

"Yleiskaava 2002:n luonnoksen ainoat mittarit ovat kerrosala, kerrosneliömetri, keskiväljyys, aluetehokkuus, rakennustehokkuus ja väestöennuste. Millä tavalla näillä mittareilla mitataan ja määritellään "kaupungin laadullinen kehittäminen"? Mitä käsite "laadullinen" sisältää? Sillä mikään Yleiskaava 2002:n luonnoksen mittareista ei mittaa kodin, viihtyvyyden, käytännöllisyyden, ekologisuuden, kestävän kehityksen arvoja. Sana "koti" esiintyy tekstissä, mutta vain yhden ainoan kerran!"

Jos edelläesitetyt Kaupunkisuunnitteluseuran moitteet kohdistuivatkin Helsingin Yleiskaava 2002:n luonnokseen, valmiissa ja vahvistetussa Yleiskaavassa ei voida useimpia näistä puutteista sanoa korjatun.

Yleiskaava on verikartta

Yleiskaavakartan osia. Kuvat: Toni Amnell

Helsingin Yleiskaava 2002 on kaupunkisuunnitteluviraston laatima ehdotus Helsingin alueiden käyttösuunnitelmaksi. Värityksensä johdosta Yleiskaavan luonnos on saanut nimekseen "Verikartta". Sen mukaiset uudet rakennettavat massiiviset asuntoalueet, jotka luonnoskartassa on merkitty punaisella, edellyttävät mittavia ranta-alueiden täyttöjä ja vähentävät edellisen vuoden 1992 Yleiskaavan mukaisia keskeisiä virkistysalueita.

Yleiskaavakarttaan merkityille uusille asumisalueille mahtuisi Helsingin nykyisen asumisväljyyden mukaan laskettuna yli 320 000 uutta asukasta. Ne väestön kasvuennusteet, joita Yleiskaava 2002:n valmisteluissa on käytetty perusteluina, on saatu pikemminkin sammakon sisuksia kuin reaalimaailmaa tutkimalla.

Järkevintä olisi, että laadittaisiin vähintään Helsingin, Espoon ja Vantaan kattava yhteinen yleiskaava -

- tai toim.huom. yhdistettäisiin pääkaupunkiseudun kaupungit yhdeksi kaupungiksi, Helsingiksi.

Yleiskaavakarttaa voi katsoa menemällä allaolevaan linkkiosoitteeseen:

http://www.hel.fi/static/ksv/www/YK2002_fin.pdf

Lähde: Uhattu Helsinki - kirja Helsingin kaupunkisuunnittelun kriisistä. Helsingin kaupunkisuunnitteluseura - Stadsplaneringssällskapet i Helsingfors. Kustantajat Sarmala Oy/Rakennusalan kustantajat RAK 2000.

Testaa: Millainen kaupunkilainen olet?

Hyvä kasvaa Helsingissä -hankkeen kotisivuilta löytyvän testin voi tehdä klikkaamalla otsikon linkkiä.

Kuva: Toni Amnell