Helsinki: Close to the Forest, Nature in the City

The Michael Michalik report on green areas of Helsinki can be read by clicking the headline.

Photo: Toni Amnell

Helsingin Uutiset: Hangoittelu rakentamista vastaan murtuu kampanjalla

Helsingin Uutisissa 26.8. julkaistun jutun mukaan paine rakentaa on suuri, ja asukasyhdistyksien kanssa yhteistyössä pitäisi arvottaa viheralueet arvokkaampiin ja vähemmän arvokkaisiin. Sosiologi-kaupunkitutkijasta ripeästi yleiskaavasuunnittelijaksi muuntuneen Rikhard Mannisen suusta eriskummallista tekstiä; tässä ei puhu osallisuuden tutkija vaan sen säätelijä.

Artikkelin voi lukea helpommin klikkaamalla sitä, jolloin se muuttuu isommaksi.

Helsinkiläiset eivät halua kaavoittaa viheralueiden reunoille

Suomen Gallupin kunnallisvaalien 2004 alla tekemän mielipidetutkimuksen mukaan

helsinkiläiset eivät halua kaavoittaa pientalotontteja viher- ja virkistysalueiden, kuten keskuspuiston, reunoille helpottamaan kaupungin tonttipulaa.Erityisen voimakkaasti ehdotusta virkistysalueiden reunoille kaavoittamisesta vastustavat Ruotsalaisen kansanpuolueen kannattajat, joista 69 prosenttia suhtautuu ajatukseen kielteisesti. Tiedot ilmenevät Suomen Gallupin Helsingin Sanomien toimeksiannosta tekemästä kyselystä, jossa haastateltiin 1102 helsinkiläistä kahden päivän aikana lokakuussa 2004.

Kysymystä viher- ja virkistysalueiden reunoille kaavoittamisesta alustettiin haastattelussa usein esitetyllä väitteellä, että lapsiperheet muuttavat pois Helsingistä, koska kaupungissa ei ole tarjolla tarpeeksi pientalotontteja.
Enemmistö, 58 prosenttia, kaikkien puolueiden kannattajista suhtautuu kielteisesti ehdotukseen. Selvä vähemmistö, 36 prosenttia, suhtautuu myönteisesti ajatukseen kaavoittaa tontteja viheralueiden läheisyyteen. Seitsemän prosenttia vastaajista ei osannut sanoa mielipidettään asiaan.

Vasemmistoliiton kannattajista 64 prosenttia ja vihreiden kannattajista 66 prosenttia ei helpottaisi tonttipulaa kaavoittamalla viher- ja virkistysalueiden reunoille. Myös kokoomuksen, keskustan ja Sdp:n kannattajista yli puolet vastustaa ajatusta, mutta samojen puolueiden kannattajista hieman keskimääräistä useammat suhtautuvat myönteisesti pientalotonttien kaavoitusehdotukseen virkistysalueiden reunoille. Keskustan ja kokoomuksen kannattajista 40 prosenttia kaavoittaisi viheralueiden laidalle, demareidenkin tukijoista 39 prosenttia.

Tutkimustulosten virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.

Mielipidekyselystä tehdyn HS-verkkouutisen voi lukea myös klikkaamalla otsikkoa.

Kaupunkimetsäliike työväenopistossa

Osa Kaupunkimetsäliikkeen syksyllä 2006 Stoassa pidettyyn luentosarjaan "Kasvun paikkana kansalaisyhteiskunta" liittyneestä näyttelystä, joka oli esillä Stoan käytävillä.

Kuva: Toni Amnell

Helsingin suomenkielisen työväenopiston toimintakertomuksessa vuodelle 2006 Kaupunkimetsäliikkeen Stoassa järjestämä luentosarja "Kasvun paikkana kansalaisyhteiskunta" sai kiitettävästi huomiota. Ilmeisestikin kyseessä oli sen kaltainen uudenlainen avaus, jolla oli tilausta. Koko toimintakertomuksen voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Kaupunkimetsäliikkeen työpaja Suomen sosiaalifoorumissa 2007

Osa Kaupunkimetsäliikkeen osastosta viime syksyn näyttelyssä Stoassa. Kuva: Toni Amnell

Suomen sosiaalifoorumi järjestettiin 21.-22.5 Arbiksella, Dagmarinkatu 3:ssa. Ohessa Kaupunkimetsäliikkeen seminaarin selostus. Koko sosiaalifoorumin ohjelmaan voi tutustua klikkaamalla otsikkoa.

Kaupunkimetsäliike
Järjestäjä: Kaupunkimetsäliike

Seminaarin / keskustelun kulku pääpiirteittäin:

Teemat:
- Kaupunkimetsien merkityksistä
- Asuntorakennusmaata riittää Helsingissä
- Asukkailla oikeus vaikuttaa kaavoitukseen.

Tarastin työryhmä tähtää valitusoikeuden kaventamiseen – otettava nyt kantaa.

Kaupunkilaiset puolustavat lähiluontoa eri puolilla: Pohjois-Vuosaaressa, Meri-Rastilassa, Malminkartanossa, Laajasalossa, Myllypurossa, Keskuspuistossa – kokemuksia siitä, että viranomaiset ja poliittiset päättäjät eivät ole kuulleet asukkaita vaan osittain jopa osoittaneet suoraa kuntalaisten halveksuntaa.

Seminaarin keskeiset tulokset / tavoitteet:
Eri kaupunginosissa toimivien ryhmien yhteisesiintyminen ja dialogi.

Osanottajamäärä 25

Helsinki jäänyt jälkeen asuntotuotantotavoitteistaan

Uutisen voi alkuperäisenä lukea myös klikkaamalla otsikkoa. Toimituksen huomiona kuitenkin sanottakoon, että on turhaa syytellä asukasaktivismia siitä, että asuntojen hintataso on pilvissä. Toiseksikin, vuosittainen asuntojen rakentamistavoite todellakin on epärealistinen, suurempi kuin Helsingin asukasluvun vuosikasvu. Ehkä Helsingin kaupunki haluaa tukea perheiden hajottamista?

Helsinki jäänyt jälkeen asuntotuotantotavoitteistaan

Monet poliitikot ja virkamiehet pitävät Helsingin kaupungin tavoitetta saada syntymään joka vuosi 5 000 uutta asuntoa täysin epärealistisena. Näin esitetään valmisteilla olevassa maankäytön ja asumisen toteutusohjelman luonnoksessa.

"Tavoitteeseen on todella vaikea päästä. Mitä mieltä on esittää näin mahdottomia lukuja", suomii rakennuslautakunnan puheenjohtaja ja kaupunginhallituksen jäsen Kauko Koskinen (kok).

Helsinkiin rakennettiin ainoastaan 2 300 uutta asuntoa viime vuonna. Vuonna 2005 uusia asuntoja syntyi vain 2 700.

Sekä rakennuslautakunta että asuntolautakunta käsittelivät tiistaina lausuntoaan ohjelmasta, joka ulottuu vuoteen 2017 asti. Lautakunnat jättivät asian pöydälle.

Koskisen näkemyksen jakavat asuntolautakunnan puheenjohtaja Pekka Saarnio (vas) ja jäsen Raimo Nenonen (sd).

Tutkimuspäällikkö Timo Vuolanto kaupunkisuunnitteluvirastosta vahvistaa, että lähivuosina ei ole mitään mahdollisuuksia päästä lähellekään tavoitetta. "Vireillä on kolmena neljänä seuraavana vuonna hankkeita, joissa syntyy asuntoja noin puolet asetetusta tavoitteesta."

Huippuun noussut hintataso saattaa leikata kysyntää, poliitikot ja virkamiehet pelkäävät. Yksi keino hintatason hilaamiseksi alaspäin voisi olla kaupungin vanhojen vuokra-asuntojen myynti. Asiasta keskusteltiin rakennuslautakunnassa. Muutamassa vuodessa yli 3 000 vuokra-asuntoa vapautuu myyntirajoituksista.

"Markkinoille tulisi paljon asuntoja. Samalla kaupunki säästyisi kalliilta korjauksilta. Rahoilla rakennettaisiin uusia vuokra-asuntoja", Koskinen perustelee.

Lauantain 11.8. Ilta-Sanomissa kuvataan maankäyttöä otsikolla
"Kenellä on oikein varaa tähän"
ja alaotsikolla
"Suuret rakentajat pystyvät toiminnallaan säätelemään markkinoiden reaktioita"

Timo Tyrväinen, Aktian pääekonomisti, sanoo siinä asuntorakentamisesta
mm. Helsingissä esimerkiksi seuraavaa:
"Rakentamisalalla on monopolistinen kilpailutilanne. Suuret rakentajat pystyvät toiminnallaan säätelemään markkinoiden reaktioita. Nyt he pitävät kiinni korkeista hinnoista ja rajoittavat rakentamista."

1990-luvun alun ns. pankkikriisin ja -laman myötä katosi pienrakentajia, kilpailua ja ammattitaitoa. Asuntojen korkeat hinnat eivät siis johdu ns. rakennusmaan
vähäisyydestä vaan rakentamisen monopolisoitumisesta.

Pääekonomisti Tyrväisen mukaan Suomessa on luotu äärimmäisen kannattavat edellytykset uudisrakentamiselle.
Tyrväinen: "Tämä vaikeuttaa yritysten toimintaa, heikentää talouskasvua ja
verotuloja ja sitä kautta koko hyvinvointijärjestelmää. Se on aivan
käsittämätön asiantila, johon maan hallitukset ovat Suomemme päästäneet.
Esimerkiksi kunnissa saattaa olla käsitys, että tärkein tehtävä on maksinoida rakennusmaan hintaa. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että kuntaan muuttaisi lisää veronmaksajia."

Tyrväisen mukaan nyt ollaan tilanteessa, jossa kaikki toimet, joilla pyritään tukemaan ostajia, siirtyvät asuntojen hintoihin. "Jos tämä toimisi niin kuin markkinatalouden kuuluisi, niin silloin kun asuntoja tarvitaan, niitä rakennettaisiin."

Toimituksen huomiona sanottakoon, että on turhaa syytellä asukasaktivismia siitä, että asuntojen hintataso on pilvissä. Toiseksikin, vuosittainen asuntojen rakentamistavoite todellakin on epärealistinen, suurempi kuin Helsingin asukasluvun vuosikasvu. Ehkä Helsingin kaupunki haluaa tukea perheiden hajottamista?

Helsingin kaupungin maankäytön ja asumisen ohjelmaluonnos

Kuva: Toni Amnell

LAUSUNTO KAUPUNGINHALLITUKSELLE HELSINGIN VUOSIEN 2008-2017 MAANKÄYTÖN JA
ASUMISEN TOTEUTUSOHJELMALUONNOKSESTA

Ymk 2007-1269

Ohjelmaluonnoksen voi lukea kokonaisuudessaan klikkaamalla otsikkoa. Tässä ympäristölautakuntaan lausunnolle mennyt tiivistelmä.

Hallintokeskus pyytää kaupunginhallitusta varten ympäristölautakunnan
lausuntoa MA-ohjelman 2008-2017 luonnoksesta 31.8.2007 mennessä
(hallintokeskuksen lausuntopyyntö 9.5.2007).

Lähtökohdat

Kaupunginhallitus päätti keväällä 2006 muuttaa asunto-ohjelman valmistelua
siten, että jatkossa laaditaan valtuustokausittain maankäytön ja asumisen
toteutusohjelma (MA-ohjelma). Samalla kaupunginhallitus päätti, että selvitetään
ohjelman aikajänteen pidentämistä ja ohjelman kytkemistä pääkaupunkiseudun ja
Helsingin seudun yhteiseen maankäytön ja asumisen ohjelmointiin.

Syksyllä 2006 kaupunginhallitus päätti, että MA-ohjelman valmistelussa
noudatetaan seuraavia linjauksia:

- Selvitetään tarvittavia toimenpiteitä runsaan 5000 asunnon rakentamiseksi vuosittain ottaen huomioon alueiden investointien rahoitus ja mahdolliset uudet toimintatavat mm. yksityisen sektorin kanssa.

- Asuntotuotannon hallinta- ja rahoitusmuotojakauman tavoitteet määritellään aluekohtaisesti.

- Erityisryhmien sekä nuorten, opiskelijoiden ja senioreiden asumiselle asetetaan omat erilliset tavoitteet.

MA-ohjelmassa määritellään kaupungin asuntopoliittiset tavoitteet tuotannon määrälle, monimuotoisuudelle, hallinta- ja rahoitusmuodon mukaiselle
rakentamiselle, asumisväljyyden kehittämiselle, talotyypeille, kaupungin
tontinluovutusperiaatteille sekä erityisryhmien asumisen järjestämiselle.

Tavoitteena on asuntorakentamisen hallittu ohjelmointi ja kokonaisvaltainen
näkemys sekä uusien että vanhojen asuntoalueiden kehittymisestä ja kehittämisestä sekä rakentamisedellytysten luomisen aiheuttamien kustannusten ennakointi.

Visio – laadukkaan asumisen Helsinki

Helsingin asuntopolitiikan päämääränä on tarjota asukkailleen laadukkaita,
eri elämäntilanteisiin sekä elintason muutoksiin soveltuvia asuntoja terveellisessä, turvallisessa ja viihtyisässä elinympäristössä. Helsinki on sekä seudullisesti että kansainvälisesti houkutteleva asuinpaikka. Asuntorakentamisen
ja vanhan asuntokannan kehittäminen toteutetaan taloudellisesti, ekologisesti ja
sosiaalisesti kestävällä tavalla. Olemassa olevien asuinalueiden elinvoimaisuutta vahvistetaan.

Ohjelmakauden 2008 - 2017 toimenpiteet

1. Asuntotuotannon kokonaismäärä

Tavoitteena on nostaa asuntotuotannon määrä 5000 asuntoon vuodessa.

2. Tuotanto kaupungin ja valtion omistamalla maalla

Kaupungin ja valtion omistamalla maalla aloitetaan ohjelmakaudella keskimäärin
4000 asunnon rakentaminen vuosittain.

3. Hallinta- ja rahoitusmuoto

Seudullisen tavoitteen mukaisesti vuosittaisesta uustuotannosta 20 % toteutetaan
valtion tukemana vuokra-asuntotuotantona. Helsingissä tämä tarkoittaa keskimäärin 1000 asuntoa vuodessa.

Hitas-, asumisoikeus-, vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja, nk.
Harava-vuokra-asuntoja sekä osaomistusasuntoja toteutetaan vuosittain 40 %
uustuotannosta eli keskimäärin 2000 asuntoa vuodessa.

Sääntelemättömiä omistusasuntoja toteutetaan 40 % uustuotannosta eli keskimäärin 2000 asuntoa vuodessa.

4. Kaupungin oma tuotanto

Kaupungin omaa tuotantoa varten varataan tontteja siten, että ohjelmakaudella
aloitetaan 1500 asunnon rakentaminen vuosittain.

5. Opiskelija-, nuoriso- ja senioriasunnot

Opiskelija- ja nuorisoasunnoille varataan tontteja vuosittain 100 – 150 asunnolle ja senioriasunnoille 100 – 150 asunnolle.

6. Sosiaalihuoltolaissa tarkoitettujen erityisryhmien asunnot

Erityisryhmien tarpeeksi arvioidaan noin 100 asuntopaikkaa vuodessa.

7. Tuotantorakenne

Tavoitetta 20% valtion tukemia vuokra-asuntoja, 40% nk. välimuotoa ja 40%
vapaarahoitteisia, sääntelemättömiä omistusasuntoja noudatetaan sekä uusia alueita rakennettaessa että täydennysrakentamisessa.

8. Tuotantorakenne erikseen nimetyillä alueilla

Jätkäsaaren ja Hernesaaren kantakaupunkimaisella alueella toteutetaan uusia
asumismuotoja kuten kaupunkipientaloasumista. Hernesaaren alue toteutetaan
pääasiassa sääntelemättömänä, vapaarahoitteisena omistusasuntotuotantona.

Keski-Pasilaa kehitetään asumispaikkana, jossa voi toteuttaa julkiseen
liikenteeseen tukeutuvaa urbaania elämäntapaa. Kehitetään aktiivisen työssäkäyvän väestön palveluasumista.

Sörnäisten- ja Hermanninrannan alueesta muodostetaan kulttuurisen pääoman alue, jolla asuu perheitä, yksinasuvia, opiskelijoita ja huippuosaajia.

Kruunuvuorenrannan alueen kehittäminen perustuu erilaisiin kerros-, terassi- ja pientaloratkaisuihin sekä merelliseen asumiseen.

9. Kaupungin tontinluovutus ja aluekokonaisuuksien luovuttaminen

Kaupungin tontinluovutuksella pyritään asuinalueiden positiivisen kehityksen
vahvistamiseen ja väestörakenteen tasapainottamiseen.

10. Uudet toteutusvaihtoehdot

Uusilla alueilla toteutustapoina ovat perinteisten menettelyjen lisäksi muun muassa erilaiset kumppanuushankkeet, kilpailuttamismenettelyjen monipuolinen ja entistä laajempi hyödyntäminen sekä tarvittaessa harkittu kehitys- tai toteutusyhtiöiden käyttäminen.

11. Asuntojen hankinta

Selvitetään kaupungin asuntohankinnan uusien hankintojen tarpeellisuus.

12. Hitas-järjestelmä

Selvitetään Hitas-järjestelmän kehittämistarpeet mm. mahdollisuus esim. 25 - 30 vuoden kuluttua vapauttaa kohde hitas-sääntelystä.

13. Asuntojen keskikoko

Perheille soveltuvien asuntojen lisäämiseksi ja asumisväljyyden kasvun
mahdollistamiseksi tavoitteena on 75 huoneistoneliömetrin keskipinta-ala
normaalissa kerrostaloasuntotuotannossa ja pientalorakentamisessa vähintään 110
huoneistoneliömetrin keskipinta-ala.

14. Täydennysrakentamisen edistäminen

Kestävän kehityksen ja energiatehokkuuden näkökulmasta kaupunkirakennetta
tiivistetään joukkoliikenneyhteyksien tuntumassa kaavoittamalla uusia asuinalueita sekä tiivistämällä ja tehostamalla vanhoja alueita.

EHDOTUS

Ympäristölautakunta päättänee antaa seuraavan lausunnon.

Maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008 – 2017 luonnoksen asumisen visiossa ja asunto- ja maapoliittisissa tavoitteissa on onnistuneesti tuotu esiin uuden ja vanhan asuntokannan ja tavoiteltavan elinympäristön muodostama kokonaisuus ja seudullisesti välttämätön yhdyskuntarakenteen eheyttäminen.

Helsingin kaupunkirakenteen tiivistäminen hyvien joukkoliikenneyhteyksien
tuntumassa on rakentamisen ja liikkumisen energiatehokkuuden ja siten sekä
ilmansuojelu- että ilmastonäkökohtien ja pääkaupunkiseudun ilmastostrategian
toteutuksen kannalta tärkeää.

Ympäristön terveellisyys, turvallisuus ja viihtyisyys ovat oleellisia imago- ja kilpailutekijöitä sekä yksittäisille asuinalueille että koko Helsingille.

MA-ohjelman vuosittaisen asuntorakentamismäärän tavoite on erittäin haasteellinen varsinkin, kun uusien suurten alueiden rakentamiskelpoiseksi saattaminen edellyttää kaupungilta poikkeuksellisen suuria investointeja.

Ympäristölautakunnan mielestä Maankäytön ja asumisen toteutusohjelmassa tulee kertoa, miten ohjelman toteutusta seurataan ja miten siitä raportoidaan
päätöksentekijöille.

Uudet ja vanhat alueet

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen on otettava huomioon
kaikessa rakentamisessa. VTT:n selvitysten mukaan voidaan uudisrakentamisessa
saavuttaa matalaenergiarakentamisella vähintään 70 % energiansäästö verrattuna
nykyiseen, uusiin rakentamismääräyksiinkin perustuvaan rakentamistapaan.

MA-ohjelman luonnoksen mukaan tavoitteena on asuntorakentamisen hallittu ohjelmointi ja kokonaisvaltainen näkemys sekä uusien että vanhojen asuntoalueiden kehittymisestä ja kehittämisestä. Laadukkaan asumisen Helsinkiä koskevassa toteutusohjelmassa tulisikin käsitellä myös nykyisten asuinympäristöjen ja –rakennusten laadun ja toiminnallisuuden parantamista ja tarvittavia resursseja.

Helsingin ilmanlaadusta on tulossa lisätietoa uusien alueiden suunnittelua ja vanhojen täydennysrakentamista varten. Parhaillaan on valmisteilla pääkaupunkiseudun ilmanlaadun leviämismallinnus, ja pääväylien ja katukuilujen ilmanlaadun leviämismallinnusta aloitetaan. Pääkaupunkiseudun ilmansuojeluohjelmaa laadittaessa tehdään selvitys asukkaiden altistumisesta ilman epäpuhtauksille.

Helsingin liikennemelutilanteesta ja melulle altistuvista valmistuu elokuussa sekä maankäytön suunnittelua että rakennusten peruskorjausta palveleva selvitys, joka on tehty EU:n ympäristömeludirektiivin vaatimuksesta. Syksyllä aloitetaan meluntorjunnan toimintasuunnitelman laadinta. Siinä käsitellään mm. kaavoituksen ja rakenteellisen meluntorjunnan keinoja.

Nykyisen asuntokannan korjaaminen ja perusparantaminen

Vanhojen alueiden kehittämiseen pyritään MA-ohjelman mukaan korjaus- ja
perusparannustoimintaa lisäämällä. Ympäristölautakunta toteaa, että
kerrostaloasumisen houkuttelevuutta pystytään lisäämään myös onnistuneilla
peruskorjauksilla ja lähiympäristön parantamisella.

Juuri valmistuneen valtakunnallisen Korjausrakentamisen strategia 2007 – 2017 mukaan korjaamisen tarve kasvaa huomattavasti. Strategiassa korostetaan mm. rakennusten energiatehokkuuden parantamista, hyvän sisäilman tärkeyttä ja materiaalitehokkuuden parantamista peruskorjausten yhteydessä.

Ekologisesti kestävästä rakentamisesta ja korjaamisesta tulee tarjota tietoa. Korjausrakentamisen strategiassa huomautetaan, että koska rakennuskantamme uudistuu vain yhden prosentin vuosivauhtia, on merkittäviä ilmastonmuutosta hillitseviä ja muutokseen sopeuttavia toimia kohdistettava olemassa olevaan rakennuskantaan.

Rakennusten lämmitys tuottaa pääkaupunkiseudulla 40 % hiilidioksidipäästöistä ja on suurin yksittäinen päästölähde. Ympäristölautakunta yhtyy sekä Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian 2030 luonnoksessa että Korjausrakentamisen valtakunnallisessa strategiassa esitettyyn näkemykseen, että informaatio-ohjauksen kehittämisen lisäksi tulee jatkossa varautua myös taloudellisen ohjauksen ja säädösohjauksen tehostamiseen.

Vanhojen asuntojen peruskorjauksissa tulisi huomioida myös ikkunoiden ja muun ulkovaipan ääneneristävyyden parantaminen, koska se on lähes ainoa keino vaikuttaa kantakaupungin melulle altistumisen vähentämiseen. Meluntorjunnan ja rakennusten energiatehokkuuden tavoitteet toteutuvat usein samoilla keinoilla. Ympäristölautakunta esittää, että kiinteistökohtaisen ääneneristävyyden
parantamista varten kehitettäisiin taloyhtiöitä varten samantapainen avustusmalli kuin on hissien rakentamiselle.

Asumisen ja autopaikan kustannusten irrottaminen toisistaan

Aiempien asunto-ohjelmien yhteydessä on tarkasteltu mahdollisuutta irrottaa asumisen ja autopaikan kustannukset toisistaan. Ympäristölautakunnan mielestä tämän toteutumista tulisi edelleen edistää myös MA-ohjelmalla. Kaupunkisuunnitteluvirasto on vuonna 2006 julkaissut Jätkäsaarta koskevan selvityksen liikkumisen ohjauksen keinoista, joita voitaisiin käyttää Helsingin uusilla asuinalueilla. Näin edistettäisiin yksin omalla autolla ajamiselle vaihtoehtoisia kulku- ja toimintatapoja ja voitaisiin vähentää henkilöautoliikennettä.

Kaupungin investoinnit

Ohjelmaluonnoksen mukaisen asuntorakentamisen toteutus edellyttää, ettei
kaavoituksessa ja alueiden rakentamiskelpoiseksi saattamisessa tule viivytyksiä.
Useilla alueilla ja erityisesti Sörnäisten ja Hermannin- rannan alueella
tarvitaan monenlaisia ympäristöselvityksiä ja -kunnostustoimia. Osayleiskaava-alueella toimii Helsingin Energian ja poistuvan Sörnäisten sataman lisäksi 16 ympäristölupalaitosta, joiden vaikutukset on otettava huomioon alueen toteutuksessa. Alueella on pitkä käyttöhistoria, ja jo tutkittujen alueiden maaperästä on löytynyt suuria pitoisuuksia raskasmetalleja, öljyjä, bentseeniä ja muita liuottimia, syanidia
ja polyaromaattisia hiilivety-yhdisteitä. Alueella toiminut bentseenitehdas on
sijainnut kalliosyvänteen reunalla, jolloin vesiliukoisen bentseenin esiintyminen ja leviäminen syvissä kerroksissa varsin etäällekin on mahdollista. Alueen tutkiminen ja kunnostaminen vie aikaa ja edellyttää kaupungin asiantuntijoiden tehokasta yhteistyötä.

Ympäristölautakunta toteaa, että terveellisen, turvallisen ja viihtyisän
asuinympäristön takaamiseksi on myös meluntorjunta hoidettava ennen uusien
asuinrakennusten käyttöönottoa. Yleiskaavan mukaisista uusista asuinalueista 30 % sijaitsee melualueilla. Tällä hetkellä sekä kaupungin että valtion meluntorjuntatoimet ovat riittämättömät ja vaativat lisää panostusta. Uusien
asuinalueiden rakentaminen ei kuitenkaan saa viedä resursseja vanhojen
asuinalueiden meluntorjunnalta. Erityisesti pääväylien varsilla sijaitsevien
vanhojen asuinalueiden meluntorjuntatilanne on huono.

Toteuttamalla lähipalvelut, mukaan lukien lähivirkistysalueet ja kevyen liikenteen yhteydet, asuntorakentamisen tahdissa voidaan sekä varmistaa helsinkiläisten asuinympäristöjen houkuttelevuus että vähentää turhaa liikkumistarvetta.

Kirje kaupunginhallitukselle (PL 1) ja pöytäkirjanote ympäristönsuojelu- ja
tutkimusyksikölle (Pulkkinen).

Lisätiedot:
Pulkkinen Pirkko, johtava ympäristötarkastaja, puhelin (09) 310 31518

Ympäristölautakunta 7.8.2007: Maastotapahtumien suuntalinjoja Helsingin kaupungin luonnonsuojelualueilla

Koko esityslistan voi lukea klikkaamalla ylläolevaa otsikkoa.

4

MAASTOTAPAHTUMIEN SUUNTALINJOJA HELSINGIN KAUPUNGIN LUONNONSUOJELUALUEILLA

Ymk 2006-2349

ESITTELIJÄ

Helsingin kaupunginhallitus palautti 31.1.2005 ympäristölautakunnalle valmisteluun Skatanniemen luonnonsuojelualueen rauhoitusesityksen. Kaupunginhallitus halusi selvittää rauhoitusesityksessä olleen suunnistuskilpailujen kiellon tarkoituksenmukaisuuden yleensä rauhoitettavilla alueilla sekä sen, minkä tyyppisiä kilpailuja kielto koskisi.



Kaupunginhallituksen kehotuksen mukaisesti ympäristökeskuksessa on kuvattu suuntalinjat, jotka koskevat suunnistuskilpailujen ja muiden maastotapahtumien järjestämisen mahdollisuutta Helsingin kaupungin alueella sijaitsevilla tai Helsingin kaupungin ulkokunnissa omistamilla alueilla.


Suuntalinjojen tarkoituksena on kuvata luonnonsuojelualueiden soveltuvuutta maastotapahtumiin ja varmistaa, että maastotapahtumat eivät aiheuta vahinkoa luonnonsuojelualueen luontoarvoille esimerkiksi kuluttamalla kasvillisuutta tai häiritsemällä lintujen pesintää. Mikäli tällaista riskiä ei ole tai tapahtuman järjestäjällä on mahdollisuus ohjata tapahtumaa siten, että riski on vähäinen, ei myöskään ole syytä estää maastotapahtumaa siellä, missä omatoiminen retkeily on sallittua. Rajoitukset voivat olla alueellisia tai ajankohtaan perustuvia, ne voivat kattaa koko alueen tai osan siitä, ja niiden tulee olla perusteltuja kunkin alueen suojelutavoitteiden kannalta luonnonsuojelulain mukaisesti.



Suuntalinjoista järjestettiin kuulemistilaisuus ympäristökeskuksessa 11.12.2006. Lisäksi Suomen Suunnistusliitto ry:lle, Suomen Latu ry:lle, Suomen Luonnonsuojeluliitto ry:lle sekä Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry:lle annettiin mahdollisuus antaa kirjallinen lausunto. Suunnistusliitto ja Latu antoivat yhteisen lausunnon. Suomen luonnonsuojeluliiton aluejärjestön Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin edustaja lausui mielipiteensä kuulemistilaisuudessa. Viranomaisia ja asiantuntijoita edustaneet Ympäristöministeriön, Uudenmaan ympäristökeskuksen, Metsähallituksen ja Espoon ympäristökeskuksen edustajat lausuivat myös mielipiteensä kuulemistilaisuudessa.



Lausunnot ja mielipiteet

Suomen Suunnistusliitto ry. ja Suomen Latu ry. toteavat yhteisessä lausunnossaan mm. seuraavaa:

1) Ehdotetut periaatteet perustuvat virheellisiin laintulkintoihin etenkin luonnonsuojelulain 65 §:stä ja ovat ympäristöministeriön kannanottojen vastaisia. Niiden soveltaminen johtaisi käytännössä maastotapahtumien kieltämiseen luonnonsuojelualueilla.

2) Periaatteiden valmistelu ei ole ollut sopusoinnussa asian laajuuden ja merkittävyyden kanssa. Mahdollisuus tarkentaa jo perustettujen suojelualueiden määräyksiä on säilytettävä.

3) Kaupunginhallituksen hyväksynnän hoito- ja käyttösuunnitelmalle tulee riittää, ja alueellinen ympäristökeskus voi toimia lausunnonantajana. Suunnitelma valmistellaan ympäristölautakunnassa, ja ulkoilualueilla pyydetään liikuntalautakunnan lausunto.

4) Periaatteet ovat liian yleisluonteisia ja niistä puuttuvat tarkat määrittelyt.

Lisäksi lausunnossa perustellaan monin väittein ja esimerkein sitä, että maastotapahtumat eivät ole luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittamia hankkeita tai suunnitelmia, ja arvostellaan valmisteluprosessia hyvän hallintotavan ja siten hallintolain vastaiseksi.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri toteaa mielipiteenään mm., että maastotapahtumien järjestäminen luonnonsuojelualueella on periaatteessa mahdollista, jos se voi tapahtua luonnonarvoja vaarantamatta.

Pääkaupunkiseudun partiolaiset ry. toteaa mm. seuraavaa:

1) Yksipuoliset kaikenkattavat kiellot ja muut kuin maanomistajaluvat eivät ympäristöministeriön mukaan ole tarpeellisia, vaan maastotapahtuman järjestäjän on noudatettava rauhoitusmääräyksiä.

2) Vaatimus erillisistä Natura-arvioinneista yli 50 osallistujaa ylittäviltä partiolaisryhmiltä on kohtuuton, erityisesti koska pienryhmissä ulkoilijoiden määrä on moninkertainen.

3) Pääkaupunkiseudun virkistyskäyttöön soveltuvien alueiden ohjeistusta tulisi yhtenäistää parhaiten Metsähallituksen johdolla.

4) Partiolaisia ei ole otettu mukaan vuoropuheluun alueiden käytöstä ja asianosaisten kuulemista on tarkasteltu pelkästään muotoseikkojen osalta.

Uudenmaan ympäristökeskuksen, Espoon ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen edustaja pitivät keskustelutilaisuudessa suuntalinjoja asianmukaisina. Ympäristöministeriön kantaa ilmentää liitteenä oleva kannanotto, joka koskee kolmen luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmien luonnoksia.
Ympäristölautakunnan vastine lausuntoihin

Suuntalinjoissa kuvataan huomioon otettavia seikkoja yksittäistä luonnonsuojelualueen rauhoitusesitystä valmisteltaessa. Kunkin alueen rauhoitusesitys ja mahdollinen hoito- ja käyttösuunnitelma valmistellaan yksilöllisesti luonnonsuojelulain edellytysten mukaisesti, ja siinä vaiheessa pyydetään lausunnot asianosaisilta ja tarvittaessa järjestetään kuulemistilaisuuksia. Ympäristölautakunta ja Helsingin kaupungin ympäristökeskus toimivat valmisteluvaiheessa maanomistajan edustajina. Luonnonsuojelulain mukaiset suojelualuepäätökset tekee ja alueiden hoitoa ja käyttöä valvoo alueellinen (= Uudenmaan) ympäristökeskus. Suuntalinjojen yleisluontoisuuden ja viranomaisten välisen tehtäväjaon perusteella nyt järjestettyä kuulemista voidaan pitää riittävänä. Kyseessä ei ole päätös, vaan nykyisinkin sovellettavien suuntalinjojen esittely.

Ympäristökeskuksen nykyinen luonnonsuojelulain 65 §:n tulkinta noudattaa luonnonsuojeluhallinnon vakiintunutta käytäntöä. Hankkeet, joilla voi olla merkittäviä haittavaikutuksia Natura-alueisiin, tulee arvioida. Useimmiten arvio jää ensivaiheeseen (ei merkittäviä haittoja), jolloin raskasta ja laajaa varsinaista Natura-arviota laji- ja luontotyyppikohtaisine tarkasteluineen ja haittojen lieventämisohjeineen ei tarvitse laatia. Rajoittamaton määrä maastotapahtumia voi kuitenkin aiheuttaa merkittävää haittaa. Noudatettu menettely ei johda maastotapahtumien täyskieltoon. Käytäntönä etenkin suunnistustapahtumissa on jo nyt suojelualueiden ulkopuolellakin, että kulutusta erityisen huonosti kestäviä alueita pyritään kiertämään. Luonnonsuojelualueilla vaaditaan kuitenkin tässä suurempaa tarkkuutta kuin talous- tai virkistysmetsissä. Menettely parantaa häiriön rajoittamista lintujen pesimäaikana.

Sanamuodolla "voimassa oleviin rauhoitusmääräyksiin tai hoito- ja käyttösuunnitelmiin ei ole aihetta tehdä varta vasten muutoksia näiden periaatteiden vuoksi" tarkoitetaan sitä, että suuntalinjojen toteamisen ei ole tarkoitus johtaa rauhoitusmääräysten uusimiseen niillä alueilla, joissa maastotapahtumia on aiemmissa päätöksissä rajoitettu. Mahdollisuus uudelleenarviointiin tarjoutuu, jos alueiden säännöksiä muutetaan muista syistä. Sanamuotoa on tältä osin selvennetty. Suuntalinjoja on jo nyt noudatettu, koska ne perustuvat luonnonsuojelulakiin.

Tavoitteena ei ole teettää omaa Natura-arviota jokaisella yli 50 hengen ryhmällä, vaan laatia hoito- ja käyttösuunnitelmaan ohjeistus, jota noudattamalla pelkän hoito- ja käyttösuunnitelman Natura-arvio on riittävä. Metsähallituksen kanssa on tehty ja tehdään yhteistyötä Nuuksion Natura-alueella, josta pääosa kuuluu Nuuksion kansallispuistoon.

Ehdotusta hoito- ja käyttösuunnitelman hyväksymisestä kaupunginhallituksessa ja alueellisen ympäristökeskuksen toimimisesta vain lausunnonantajana ei ole mahdollista toteuttaa, koska se on ristiriidassa luonnonsuojelulain 6 §:ssä säädetyn alueelliselle ympäristökeskukselle kuuluvan valvontatehtävän kanssa.

Luonnonsuojelualueiden ensisijainen käyttötarkoitus on luonnon suojelu ja niiden osuus viheralueiden pinta-alasta pieni. Pienillä luonnonsuojelualueilla on yleensä rajoitettu jokamiehenoikeudellakin liikkumista, eivätkä tällaiset alueet sovellu maastotapahtumiin.

Suuntalinjat ovat luonteensa mukaisesti yleisiä pelisääntöjä, eikä vaadittuja tarkkoja määritelmiä, kuten alueiden pinta-aloja tai erityisiä linnusto- ja kasvillisuusarvoja ei ole niiden yhteydessä mahdollista eikä tarpeen määritellä lukuarvoina. Suuntalinjoja on joiltakin osin täsmennetty kuulemistilaisuuden jälkeen ja lausuntojen perusteella.

Luonnonsuojelualueiden tarkoitus sekä niitä hoitavat ja valvovat viranomaiset

Luonnonsuojelualueet perustetaan luontoarvojen suojelemiseksi, mutta samalla ne palvelevat ulkoilua ja virkistystä. Opasteilla, kulunohjauksella ja tarvittaessa käyttö- ja liikkumisrajoituksilla pyritään minimoimaan virkistyskäytön suojeltaville luontoarvoille aiheuttama haitta.

Luonnonsuojelualueita koskevista määräyksistä päättävä ja alueita valvova viranomainen on Uudenmaan ympäristökeskus. Helsingissä ja Helsingin omistamilla mailla ulkokunnissa rauhoitusmääräyksiä ja hoitoa suunnittelevat ja valmistelevat Helsingin kaupungin ympäristökeskus ja ympäristölautakunta, ja käytännön hoitotoimet kuuluvat yleisten töiden lautakunnan ja rakennusviraston toimialaan. Käytännössä ympäristökeskuksen ja rakennusviraston yhteistyö on tiivistä jo valmisteluvaiheessa. Pyydettyään lausunnot muilta asianomaisilta lautakunnilta ympäristölautakunta lähettää rauhoitusesityksen kaupunginhallitukselle, joka hakee rauhoitusta Uudenmaan ympäristökeskukselta. Ympäristökeskus laatii yhteistyössä rakennusviraston kanssa tarvittaessa luonnonsuojelualueelle hoito- ja käyttösuunnitelman, jonka kaupunginhallitus vastaavasti lähettää Uudenmaan ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi.

Maastotapahtumien soveltuvuutta luonnonsuojelualueille joudutaan arvioimaan uusia rauhoituspäätöksiä tehtäessä sekä hoito- ja käyttösuunnitelmia laadittaessa ja muutettaessa. Voimassa oleviin rauhoitusmääräyksiin tai hoito- ja käyttösuunnitelmiin ei ole aihetta tehdä varta vasten muutoksia näiden periaatteiden vuoksi. Sen sijaan vanhoja päätöksiä ja suunnitelmia muista syistä päivitettäessä on syytä arvioida uudelleen mahdollisuus ja tarve järjestää maastotapahtumia kullakin alueella sekä tarvittaessa muuttaa määräysten sanamuotoa siten, että suunnistusta ei mainita erikseen, vaan käytetään termiä ”maastotapahtumat”.

Luonnonsuojelulain mukaiset luonnonsuojelualueet Helsingissä ja Helsingin omistamilla mailla ulkokunnissa

Luonnonsuojelualueen perustamisedellytyksistä säädetään luonnonsuojelulain 10 §:ssä.

Luonnonsuojelualueen perustamisen yleisenä edellytyksenä on, että:

1. alueella elää tai on uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö tai ekosysteemi;

2. alueella on luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja;

3. alueella on erikoinen tai harvinainen luonnonmuodostuma;

4. alue on erityisen luonnonkaunis;

5. alueella on harvinaistuva perinneluontotyyppi;

6. luontotyypin tai eliölajin suotuisan suojelutason säilyttäminen tai saavuttaminen sitä vaatii; tai

7. alue on muutoin niin edustava, tyypillinen tai arvokas, että sen suojelu voidaan katsoa luonnon monimuotoisuuden tai kauneuden säilyttämisen kannalta tarpeelliseksi.

Käytännössä suojelualueilla toteutuu yksi tai useampi kohdista 1–6, kohta 7 tulee harvoin yksinään kysymykseen. Helsingissä tai Helsingin omistamilla alueilla ei ole myöskään yhtään pelkästään maisema-arvojen takia (kohta 4) perustettua luonnonsuojelualuetta. Kohdissa 1-3 ja 5-6 on mahdollista, että vapaa liikkuminen maastossa uhkaa suojelutavoitteita. Helsingin ja pääkaupunkiseudun ominaispiirre on suuri väentiheys, joka vaatii luonnonsuojelualueilla tarkempaa kulunohjausta kuin mitä valtakunnallisesti on keskimäärin tarpeen.

Luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksistä säädetään luonnonsuojelulain 24 §:ssä.

Luonnonsuojelualueen perustaminen

Alueellinen ympäristökeskus voi maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella perustaa 10 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun muun luonnonsuojelualueen 10 §:n 2 momentissa tarkoitetulle alueelle. Harkittaessa alueen perustamista on otettava huomioon myös muut yleiseen etuun liittyvät näkökohdat.

Päätökseen 1 momentin mukaisen luonnonsuojelualueen perustamisesta on otettava tarpeelliset määräykset alueen luonnon suojelemisesta ja tarvittaessa sen hoidosta. Päätökseen otettavalla määräyksellä voidaan luonnonsuojelualueella tai sen osalla myös kieltää liikkuminen tai rajoittaa sitä edellyttäen, että alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sitä vaatii.

Lähes kaikilla Suomen luonnonsuojelualueilla on rajoitettu jokamiehenoikeuksia kieltämällä kukkien poiminta ja leiriytyminen (esim. kansallispuistoissa on osoitettu telttailualueet). Jokamiehen perusoikeutta, vapaata liikkumista, rajoitetaan vain tarpeen mukaan. Liikkumistarpeen rajoitusten arviointi linnuston pesimärauhan suojelemiseksi on helpompaa kuin kasvillisuuden kulumisen kannalta. Etenkin pienillä suojelualueilla kasvillisuus muuttuu ympäröivän maankäytön erilaisten reunavaikutusten takia. Myös alueen läpi kulkevien polkujen reunoilla kasvillisuus muuttuu muistakin syistä kuin tallausvaikutuksen vuoksi. Koska suojelualueiden merkitys myös virkistyskäytölle on suuri, jonkinasteinen kasvillisuuden muuttuminen on hyväksyttävä. Polkujen merkitys kulutuksen kanavoijina on suurimmillaan pienillä asutuksen keskellä sijaitsevilla suojelualueilla.

Mikä on maastotapahtuma?

Tarkkaa määritelmää maastotapahtumalle ei ole. 1990-luvun rauhoituspäätöksissä asiaa on kuvattu sanoin ”suunnistus- ja muut maastokilpailut ja maastoharjoitukset”. Suunnistus edustaa tyypillistä maastotapahtumaa sikäli, että siinä liikutaan pitkiä taipaleita ulkoiluteiden ja polkujen ulkopuolella. Suunnistusta ei tule kuitenkaan leimata luonnolle erityistä haittaa aiheuttavaksi, eikä erilaisten harrastusten nimeäminen rauhoitusmääräyksissä ole muutenkaan tarkoituksenmukaista, koska uusia lajeja syntyy. Muita maastotapahtumia ovat esimerkiksi opastetut luontoretket, partiotaitokilpailut, erävaelluskilpailut jne. Suunnistus sopii kuitenkin maastotapahtuman esikuvaksi sikäli, että toiminta on hyvin organisoitua ja maastonkäyttölupien kysyminen ennen tapahtuman järjestämistä kuuluu itsestään selvästi lajikulttuuriin. Maastotapahtuma voidaankin määritellä järjestetyksi, maanomistajan lupaa edellyttäväksi tapahtumaksi, jossa liikutaan jalan teiden ja polkujen ulkopuolella. On kuitenkin selvää, että pieni ryhmä voi liikkua maastossa myös ns. maastoharjoituksissa jokamiehenoikeudella ilman maanomistajan lupaa. Nuuksion kansallispuistossa luvanvaraisen maastotapahtuman rajana on ympäristöministeriön vahvistaman hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan 50 henkeä. Tämä käytäntö sopii noudatettavaksi myös Helsingin suojelualueilla.

Maastotapahtumien kannalta kaikki suojelualueet eivät ole kiinnostavia. Maastotapahtumia halutaan järjestää ennen muuta sellaisilla suojelualueilla, jotka ovat riittävän laajoja tai joilla niitä on perinteisesti järjestetty. Myös suojelualueen sijainti ulkoilualueen yhteydessä liikenteellisesti edullisella paikalla lisää painetta järjestää maastotapahtuma osittain tai kokonaan suojelualueella.

Helsingin nykyisten luonnonsuojelualueiden liikkumisrajoitukset

Helsingissä on 40 luonnonsuojelualuetta ja Helsingin omistamilla alueilla ulkokunnissa 5 (taulukko liitteenä); yhteensä alueita on 45. Nykyisissä rauhoitussäännöksissä rajoitetaan jokamiehen liikkumisoikeuksia 39 tapauksessa. Pesimäaikainen maihinnousu- ja liikkumiskielto (yleensä 1.4.–15.8.) on 17 alueella. Liikkuminen on rajoitettu osalle aluetta, tavallisesti merkityille poluille, läpi vuoden tai pesimäaikana 22 alueella. Näistä 8 alueella on lisäksi kielletty maastotapahtumat sanamuodolla ”suunnistus- ja muut maastokilpailut ja maastoharjoitukset”.

Vain 6 luonnonsuojelualueella on vapaa jokamiehen kulkuoikeus. Näistä maastotapahtumat on erikseen kielletty 4 alueella. Ne ovat Slåttmossenin kohosuo, Stansvikin lehto ja kaivosalue, Elisaaren tammisto ja Bengtsårin lehto. Rauhoitussäännöksiin ei ole otettu maastokilpailukieltoa Pihlajasaaren lehtoon eikä Kaitalammen aarnialueelle.

Helsingin kaikilla luonnonsuojelualueilla, joilla linnusto on rauhoituksen perusteena, on rajoitettu pesimäaikaista liikkumista. Käytännössä tämä sulkee pois myös maastokilpailukäytön lintujen pesimäaikaan 1.4.(--31.7.)-15.8. Kun luonnonsuojelualueen pääperusteena on ollut kasvillisuuden suojelu, valtaosassa tapauksia myös jokamiehen kulkua on rajoitettu poluille. Slåttmossenin, Stansvikin, Elisaaren ja Bengtsårin yhteinen ominaisuus on melko suuri pinta-ala (5–17 ha). Tällöin kulumisherkkää kasvillisuutta ei ole pidetty tarpeellisena suojella rajoittamalla jokamiehenoikeutta, mutta maastotapahtumien tuomaa lisäkulutusta ei ole pidetty enää suotavana. Kaikki muodostavat myös isomman viheraluekokonaisuuden sellaisen osan, missä maastotapahtumakiellolla itse luonnonsuojelualueella ei ratkaisevasti rajoiteta mahdollisuuksia toimia laajemmalla alueella luonnonsuojelualueen ulkopuolella.

Ympäristöministeriön kannanotot

Helsingin kaupungin ympäristökeskus sai 3.2.2006 ympäristöministeriöltä lausunnon, joka koski Luukin, Hakjärven ja Pirttimäen hoito- ja käyttösuunnitelmien luonnoksia. Ympäristöministeriö vahvisti 5.9.2006 Nuuksion kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman. Ministeriö pitää tärkeänä yhtenäisiä ratkaisuja koko Nuuksion Natura-alueella.

Lausunnossa ja vahvistuspäätöksessä ministeriö korostaa suunnistus- ja muiden maastotapahtumien samanarvoisuutta muihin käyttömuotoihin nähden. Ministeriö suositteli kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnokseen sisältyneiden maastotapahtumien säännöstelyperiaatteiden (ajankohdan ja osanottajamäärän mukaan) sijaan luonnonpiirteiden ja kulutuskestävyyden arviointia, tapahtumajärjestäjäohjeita ja herkkien alueiden rajaamisesta sopimista tapahtumajärjestäjän kanssa. Lausunto on kokonaisuudessaan listan liitteenä.

Natura-alueiden erityiskysymykset

Natura-alueille sijoittuvien toimintojen lupamenettelystä säädetään luonnonsuojelulain 65 §:ssä. Luontovaikutusten arviointi on toiminnanharjoittajan vastuulla ja sen asianmukaisuutta valvoo alueellinen ympäristökeskus. Käytännössä varsinkin pesimäaikaisten maastotapahtumien vaikutus linnuston pesinnän onnistumiseen on työläs arvioitava.

65 §

Hankkeiden ja suunnitelmien arviointi

Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

Ministeriön kannanotoissa ei oteta kantaa maastotapahtumien järjestäjien kanssa tehtävien sopimusten tai tapahtumajärjestäjäohjeiden ja luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen Natura-arvion väliseen suhteeseen.

Mikäli maastotapahtumia säädellään rauhoitusmääräyksissä sekä hoito- ja käyttösuunnitelmissa, Natura-arvio voidaan ympäristölautakunnan käsityksen mukaan liittää suunnitelman osaksi. Jos taas herkkien alueiden rajaaminen tapahtuu yksilöllisesti jokaisen tapahtuman yhteydessä, järjestäjä joutuu toiminnanharjoittajana teettämään arvion. Ennen käytännön vakiintumista arviointien ohjaamisessa ja mitoittamisessa tarvitaan eri osapuolten kiinteää yhteistyötä.

Luonnonsuojelualueiden kestävyys

Helsingin luonnonsuojelualueet ovat tyypillisesti pieniä, ja ilman kulkurajoituksia niiden kasvillisuus muuttuisi voimakkaasti. Maastotapahtumien kannalta kiinnostavimpia ovat laajat suojelualueet.

Maastotapahtumat ja jokamieskäyttö aiheuttavat vähiten haittaa suojeluarvoille suojelualueilla, joiden pinta-ala on suuri, kasvillisuus kestävää ja linnustomerkitys suhteellisen vähäinen. Eri luontotyyppien kulutuskestävyyttä voisi karkeasti luonnehtia seuraavasti: suot ja muut kosteikot, kalliometsät ja lehdot kestävät huonosti kulutusta.

Tyypillisin suomalainen metsämaasto, puolukkatyypin kuivahko kangas ja mustikkatyypin tuore kangas, kestävät kulutusta suhteellisen hyvin. Näitä metsätyyppejä on kuitenkin suojelualueilla melko vähän.

Etenkin pienillä luonnonsuojelualueilla kasvillisuus kuluu helposti, ja käyttörajoitukset ovat tarpeellisia. Voidaan ennakoida, että luonnonsuojelualueiden käyttöpaine kasvaa jatkuvasti. Kulunohjauksen päätavoite on pitää valtaosa kävijöistä poluilla kaikilla suojelualueilla. Polkujen ulkopuoliset toiminnot, kuten marjastus tai maastotapahtumat, eivät luonteeltaan sovi kaikille alueille tai niiden osille. Marjastus- ja sienestyskausi sijoittuu kuitenkin kasvillisuuden ja linnuston kannalta kestävään aikaan, maastotapahtumat voivat aiheuttaa häiriötä ja kasvillisuuden kulumista keväällä ja alkukesällä, jolloin vasta kehittyvä kasvillisuus on herkkää tallaamiselle ja linnuilla, kuten monilla nisäkkäilläkin, lisääntymiskausi meneillään.

Ympäristöministeriö korostaa maastotapahtumien ja jokamieskäytön samanarvoisuutta. Maastotapahtumat ovat kuitenkin luvanvaraisia tapahtumia, eikä luvan myöntäjä voi kokonaan siirtää valvontavelvollisuuttaan tapahtumajärjestäjän omavalvonnan varaan.

Luonnonsuojelualueiden rauhoitusmääräyksiä tai hoito- ja käyttösuunnitelmia ei tule laatia niin löyhiksi, että alueen eläimistö häiriintyy tai kasvillisuus vahingoittuu ulkoilukäytön vuoksi samassa määrin kuin tavallisella virkistysalueella. Tämä olisi omiaan hämärtämään virkistys- ja luonnonsuojelualueen välistä eroa. Tavoitteena on edelleen pidettävä, että luonnonsuojelualueella liikkuja tietää olevansa luonnonsuojelualueella, vaikka käyttäisi aluetta vain läpikulkuun. Tästä syystä luonnonsuojelualueet merkitään opastein ja rajamerkein.

Maastotapahtumien järjestämisen yleiset suuntalinjat

Seuraavat yleiset suuntalinjat koskevat lähinnä yli 50 hengen järjestettyjä maastotapahtumia Helsingin kaupungin alueella sijaitsevilla ja ulkokunnissa omistamilla luonnonsuojelualueilla.

Mahdollisuus maastotapahtumien järjestämiseen tulee ilmaista selvästi rauhoitussäännöksissä. Termeistä ”suunnistus” ja ”maastoharjoitukset” luovutaan, koska maastotapahtumia on asiallista käsitellä kokonaisuutena ja mitään toimintaa leimaamatta. Mikäli niiden järjestäminen on ristiriidassa suojelutavoitteen kanssa, ne mainitaan kiellettyjen toimintojen joukossa. Tällöinkin niiden järjestämiseen jää poikkeusmahdollisuus maanomistajan ja Uudenmaan ympäristökeskuksen luvalla. Mikäli maastotapahtumien järjestäminen taas katsotaan mahdolliseksi tietyin ehdoin, ne mainitaan sallittujen toimenpiteiden puolella ehtoineen. Täysin vapaata maastotapahtumien järjestäminen niitä hyvin kestävälläkään luonnonsuojelualueella ei voi olla, koska maanomistajan lupa on aina tarpeen.

Yksittäisen luonnonsuojelualueen soveltuvuutta maastotapahtumiin arvioidaan mm. seuraavien seikkojen pohjalta:

- Linnusto: erityiset linnustoarvot estävät pesimäaikaiset (1.4.–15.8., joissakin elinympäristöissä kausi voi olla lyhyempi) maastotapahtumat, mutta tapahtumat ovat mahdollisia sesongin ulkopuolella. Laajojen suojelualueiden vähälintuisilla osilla maastotapahtumat voivat olla mahdollisia myös pesimäaikana.

- Kasvillisuus: jos erityiset kasvillisuusarvot kattavat vain osan alueesta ja ovat helposti paikannettavissa ja merkittävissä kartalle vältettäväksi alueeksi, ne eivät ole esteenä maastotapahtuman järjestämiselle. Jos koko luonnonsuojelualue on kasvillisuudeltaan herkkää tai suojeltavia lajeja on hajallaan koko alueella, tapahtumia ei tule järjestää kasvukauden aikana.

- Laajuus: laaja alue soveltuu edellisissä kohdissa ilmenevistä syistä maastotapahtumien järjestämiseen paremmin kuin suppea.

- Ajankohta: Esimerkiksi hiihtosuunnistus- ja muut maastotapahtumat maan ollessa roudassa tai lumen peitossa ovat mahdollisia myös luonnonsuojelualueilla.

- Vaikutusten arviointi: järjestämistä puoltaa se, jos maastotapahtuman järjestäjä pystyy arvioimaan ja seuraamaan vaikutuksia. Natura-alueilla se voi merkitä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen Natura-arvion tekemistä. Arvio voidaan tehdä myös hoito- ja käyttösuunnitelmasta, mikäli sen sisältämä maastotapahtumien ohjeistus on riittävän yksityiskohtainen. Ellei vaikutuksia pystytä luotettavasti arvioimaan, maastotapahtumia ei tule järjestää.

EHDOTUS

Ympäristölautakunta päättänee merkitä tiedoksi edellä esitellyt yleiset suuntalinjat, jotka koskevat maastotapahtumien järjestämistä luonnonsuojelualueilla.

Pöytäkirjanote esityslistateksteineen ja liitteineen kaupunginhallitukselle, Suomen Suunnistusliitto ry:lle, Suomen Latu ry:lle, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry:lle ja Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry:lle, pöytäkirjanote ympäristönsuojelu- ja tutkimusyksikölle.

Lisätiedot:
Pakarinen Raimo, ympäristötarkastaja, puhelin (09) 310 31534

LIITTEET
Liite 1
Muistio kuulemistilaisuudesta (maastotapahtumat)


Liite 2
Suunnistusliiton lausunto maastotapahtumien suuntalinjoista


Liite 3
YM:n lausunto Luukin ym. hoito- ja käyttösuunnitelmasta


Liite 4
Partiolaisten lausunto maastotapahtumista luonnonsuojelualueilla


Liite 5
Helsingin nykyisten luonnonsuojelualueiden liikkumisrajoitukset

Vihervyöhykkeet

Töölönlahdelta Lappiin asti ulottuu viherkiila enää vain mielikuvissa - jos niissäkään. Jo Silvolan tekojärvelle tultaessa on ulkoilijan polkua ehtinyt katkoa seitsemän poikittaista liikenneväylää.

Espoolla on ollut suunnitelmissaan mittavia viheralueita. Pala palalta nämä ovat osoittautuneet tulevan rakentamisen reserveiksi. Tätä kirjoitettaessa käydään taistelua Kehä II:n liepeillä avautuvista peltoaukeista, Espoon viimeisestä kulttuurimaisemasta, kuten Hufvudstadsbladet otsikoi, (HBL 14.03.00, "Sista kulturlandskapet i Esbo"), kirjoittaessaan Suurpellon alueen yleiskaavoituksesta. Metropolin itäreunalla on puolestaan Vuosaaren sataman liikenne aiheuttanut omat, kompromisseiksi pähkäillyt ongelmansa.

Koko Metropolin osalta päädytään yhä kipeämmin sellaisen yleissuunnitelman tarpeeseen, joka rajaisi kerralla ne viimeiset vihervyöhykkeiden rajat, joita ei missään tilanteessa, ei millään ehdoilla eikä kenenkään painostuksesta tai houkutuksesta koskaan ylitettäisi. Kokemus - vaikkapa Helsingin keskuspuiston kohdalla - osoittaa, että kyllä ne sittenkin ylitetään. Vaan olisipa edes hyvä tahto, kartalle piirrettynä ja päätöksin sinetöitynä.

Ote Matti K. Mäkisen luvusta (s.13.) "Visioni Helsingistä" Helsingin kaupunkisuunnitteluseuran kirjassa "Uhattu Helsinki - kirja kaupunkisuunnittelun kriisistä".