LAADUKKAAN ASUMISEN HELSINKI, MAANKÄYTÖN JA ASUMISEN TOTEUTUSOHJELMA 2008–2017

"Laadukkaan asumisen Helsinki" eli MA-ohjelma lupaa monia positiivisia asioita kaupunkiviheralueille ja kaupunki-ilmastolle. Ohjelma ottaa tavoitteekseen 5000 asunnon vuosittaisen rakentamisen Helsinkiin, mikä sinänsä on kova tavoite, jonka realistisuudesta voi olla monta mieltä, samoin niistä laskelmista, joihin tämä tavoite perustuu.

Ilmaston kannalta positiivista on, että ohjelma ottaa tavoitteekseen kaupunkirakenteen eheyttämisen, ja viheralueiden kannalta positiivista se, että ohjelma lupaa tehdä sen elinympäristön viihtyisyyttä vaarantamatta. Ohjelmassa ollaan siis tunnustettu se lähtökohta, että elinympäristö ei rajoitu neljän seinän sisälle. Sitaatti ohjelmasta:
"Kuitenkin nykyinen asumistutkimus osoittaa, että myös ympäristön ominaisuudet ja ympäristöön liittyvät mielikuvat vaikuttavat asunnon valintaan varsin merkittävällä tavalla. Osa asukkaista pitää niitä jopa asunnon ominaisuuksia tärkeämpinä."

Yhdeksi keinoksi tiivistää kaupunkirakennetta ohjelmassa mainittiin mahdollisuus rakentaa tavanomaista korkeammin; esimerkiksi Keski-Pasilan tornitaloihin olisi mahdollista asuttaa ekologisesti, ja samalla säästää jokunen lähiviheralue. Positiivista yhdyskuntarakenteen tiivistämisen kannalta on myös mahdollisuus luovuttaa tontteja omatoimiseen kerrostalorakentamiseen. Ohjelmassa luvataan, että "sekä uusilla rakentamisalueilla että täydennysrakentamisessa rakentaminen toteutetaan kuitenkin siten, että mahdollisuus nauttia lähellä sijaitsevista viher- ja virkistysalueista säilyy osana helsinkiläistä elämäntapaa."

Ohjelmassa kuitenkin mainitaan, että täydennysrakentamisen tulee tapahtua pääsääntöisesti olemassaolevien joukkoliikenneyhteyksien varrelle, jo olemassaolevaa kaupunkikuvaa vaarantamatta eli muuttamatta sitä liiaksi.

Ohjelma lupaa, että koko pääkaupunkiseudun kattava maankäytön suunnitteluohjelma olisi valmistunut viime vuoden loppuun mennessä. Jos tällainen ohjelma saataisiin, vaikka myöhässäkin, olisi se askel liikenteen, asumisen, viheryhteyksien ja palveluiden käytön yhteissuunnitteluun, mitä tarvitaan pääkaupunkiseudulla, ja tällainen ohjelma toivottavasti puhaltaisi poikki esimerkiksi Espoon Histan alueen suunnittelun tai ainakin velvoittaisi jatkamaan sinne junarataa sekä suunnittelisi yhteistyössä Vantaan kanssa kunnolliset joukkoliikenneyhteydet uudelle Kuninkaantammen alueelle.

Ohjelma julistaa tavoitetilaksi ns. huippuosaavien hyvien veronmaksajien saamisen Helsinkiin, julkilausumattoman oletuksen ollessa että heitä houkutellaan rakentamalla pientaloja, mikä on tonttimaan haaskausta. Uusia pientaloja voi mielestäni rakentaa ainoastaan vanhojen pientaloalueiden täydennykseksi. Pientaloalueita rakennetaan Helsinkiin ainakin Vuosaareen, Viikinmäen länsiosaan entisen ampuraradan päälle, Myllypuron metsään rakennettavalle puukaupunkialueelle sekä Alppikylän, Ormuspellon ja Kuninkaantammen alueille.

Ohjelman mukaan suurimmat uudisrakennuskohteet seuraavan kymmenen vuoden aikana ovat Sörnäisten- ja Hermanninrannassa, Jätkäsaaressa, Kruunuvuorenrannassa (Laajasalossa), Keski-Pasilassa sekä Vuosaaressa, Viikin Latokartanon aluella ja Arabianrannassa.

Ohjelma sisältää myös positiivisia liikennepoliittisia avauksia. Ohjelmassa luvataan tukea maanalaista pysäköntiä, jolloin parkkialueilta vapautuu sellaista uutta tonttimaata, joka ei ole pois olemassaolevilta viheralueilta.

MA-ohjelmaan voi tutustua klikkaamalla otsikkoa.

Keskustelutilaisuus Pohjois-Vuosaaren kaavaluonnoksesta

Kevätlinnunsilmä Mustavuoressa. Kuva: Toni Amnell

Vuosaareen, Mustavuoren alueellisesti erittäin tärkeälle ulkoilu/viheralueelle ollaan rakentamassa pientalovaltainen asuinalue 2000 asukkaalle. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto kutsuu aluetta virallisesti Pohjois-Vuosaareksi; kaupunkisuunnitteluvirastolle lähetetyn kannanoton kaavasuunnitelmasta voi lukea tästä blogista, päivätty 16.12.2007 ja vetoomuksen alueen puolesta löytää blogista päiväyksellä 12.12.2007. Kaavoitettu alue lohkaisee aimo palan luonnonsuojelualueen kyljessä olevasta ulkoilualueesta vähentäen nykyisten asukkaiden virkistysmahdollisuuksia.

Aiheesta järjestetään keskustelutilaisuus tiistaina 15.1. klo 18
allaolevan mukaisesti.

http://www.freewebs.com/promustavuori/
"Päättäjien kyselytunti" tiistaina 15.1. klo 18
Vuosaaren kirkolla, Satamasaarentie 7
Tule vaikuttamaan!
Paikalla mm. kaupunkisuunittelulautakunnan jäseniä ym. päättäjiä
Kyselytunnin juontaa kirkkoherra Seppo Tirkkonen.

Kaavaluonnokseen voi tutustua klikkaamalla otsikon linkkiä.

Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelman luonnos

Lehtonadan kasvupaikka Keskuspuistossa, Laaksossa.

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan 10.1.2008 kokouksessa käsiteltyyn luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelman luonnokseen voi tutustua klikkaamalla otsikkoa.

Ohjelmassa todetaan mm. että rakentaminen on suurin syy alkuperäisten kasvilajien häviämiseen ja että Helsingin kaupunkimetsät ovat "pienialaisia, kapeita ja pirstoutuneita ja että ne sijoittuvat rakennettujen alueiden sisään". Tämän vuoksi "Helsingin pirstoutuneessa luonnossa ekologiset yhteydet toimivat heikosti" ja "laajimmatkin metsäalueet ovat erillään muista metsäalueista".

Yhteenvetona ohjelmaluonnoksessa todetaan, että pientenkin luontokohteiden säästäminen on tärkeää. "Luonnon pirstoutumisen haittoja voidaan vähentää säästämällä arvokkaita luontokohteita ja turvaamalla niiden väliset yhteydet".

Helsingin luonnonsuojeluohjelma 2007-2016

Metsäriidenlieko Mustavuoressa. Kuva: Toni Amnell

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan 10.1.2008 kokouksessaan käsittelemää luonnonsuojeluohjelmaa voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

The Greater Helsinki Vision - puistokäytävistä käytäväpuistoihin

Näinkin kapeaan puistokaistaleeseen halutaan työntää vielä taloja, väärinymmärretyn metropolitahtotilan nimissä.
Kuva: Inge Martonen

Helsingin vuoden 2050 visiota suunnittelevan kilpailun voittaneeseen ehdotukseen "Emerald" voi tutustua klikkaamalla otsikkoa.

Ehdotuksessa on hyvääkin. Kilpailun lähtökohta, jossa tunnustetaan seudullisen suunnittelun tarve, on sinänsä hyvä. Helsinki ei ole saari, vaan niemi, ja tästä lähtökohdasta johtuvat esimerkiksi ne liikenteelliset ongelmat, joita seuraa pääkaupunkiasemastamme.

Voittaneen ehdotuksen runko näyttää perustuvan alkuperäiseen puutarhakaupunki-ideaan; niille, jotka eivät tunne Ebenezer Howardin alkuperäistä visiota suur-Lontoosta, mainittakoon, että kyse on metropolia ympäröivistä pikkukaupungeista, jotka olisivat elinkeinorakenteeltaan suunnilleen omavaraisia (ei tapahdu, ympäristökunnista sukkuloidaan Helsinkiin töihin, opiskelemaan ja hurvittelemaan), metropoliin raideliikenteellä yhdistettyjä (suunnitelman esittämisen aikana ei ole olemassa raideyhteyttä mm. Pornaisiin, Nummelaan, Vihtiin tai Nurmijärveen; muukin joukkoliikenne on lähinnä nimellistä) joita reunustaa vihervyöhyke. Olisin toivonut ehdotukselta selkeää kannanottoa pk-seudun yhdistämisestä, sillä sekin tiivistäisi metropolirakennetta; ehdotuksen kartta näyttää pönkittävän nykyisiä kuntakeskuksia, eli Tikkurilaa ja sitä, jolla ei edes ole nimeä, eli Espoota.

Ideakilpailun voittaneen ehdotuksen nimikin "Emerald" vie ajatukset kaupunkipuistoihin, Frederick Law Olmstedin ideoimaan Bostonin puistoverkostoon Emerald Necklace. Richard Sennettin mukaan ensimmäiset kaupunkipuistot on synnytetty aikansa merkittävimmissä metropoleissa; ensin Pariisin Bois de Boulogne ja Lontoon St. James Park, sitten New Yorkin Keskuspuisto. Kaupunkipuistot on todettu tarpeellisiksi suurkaupunkilaiselle elämäntavalle, sillä ne suovat mahdollisuuden epämuodollisiin kohtaamisiin ja ne ovat välttämättömiä viherkeuhkoja ja kansanterveydelle hyödyllisiä; aikanaan katsottiin jopa, että ne tukevat suurkaupunkielämälle välttämätöntä suvaitsevaista moraalia. Jos kerran Helsinki niin kovasti hinkuu metropoliksi, kannattaisi muistaa nämä opetukset kaupunkipuistojen tärkeydestä.

Rantaviiva menee ehdotuksen kartassa monin paikoin poikki, eli rannoista tulee onnekkaiden ranta-asukkaiden yksityisomaisuutta, ja Vironniemen ympäri hölkkääminen tai pyöräily tulee mahdottomaksi. Samalla voitaneen haudata ehdotukset merellisen kansallisen kaupunkipuiston perustamiseksi, sillä ehdotuksessa aiotaan ottaa asuntokäyttöön useita saaria.

Ehdotus kuitenkin näyttäisi antavan eväitä nykyisten kaupunkimetsien (mm. Mustavuoren-Sipoonkorven) ja laajasti ymmärretyn Keskuspuiston aseman tunnustamiseen; tosin viheralueet aiotaan ehdotuksessa reunustaa talomuureilla. Tällöin toki nykyistä useammalla olisi suora pääsy viheralueille, joista tulisi ahtaita, varjoisia, reunoiltaan nakerrettuja loukkoja.

Jotkut vision kartassa alueille annetuista epiteeteistä kuulostavat mahtipontisuudessaan perusteettomilta. Mikä ihmeen "global town"? Ehkä kuitenkin Vironniemen-Kallion alue on kansainvälisempi kuin esimerkiksi Luoteis- Helsinki tai Länsi-Vantaa... Tai "lake corridor", joka myötäilee Tuusulanjärveä, on hassusti nimetty ja harhaanjohtava. Koko Espoon pohjoispuoliskohan on käytännössä yhtä repaleista järvivyöhykettä, ja nimitys johtaa ajatukset sinne, ei Keravalle, Tuusulaan ja Järvenpäälle. Ymmärrän, että jokaiselle alueelle halutaan antaa niiden ominaislaatuaan (-vahvuuttaan?) kuvaava nimitys, mutta ehkä Global Town voitaisiin nimetä Duke Ellingtonin biisiä mukaellen "Take the M-train" tai Lake Corridor vaikka "Sibelius tai Artistic Village Corridoriksi".

Ehdotuksessa käytetään myös nimitystä kaupunkilainen tai kaupunkimainen eli urban liian vapaasti; kaupunkia ei voi keksiä, se kehkeytyy ihmisten toiminnan, historian ja merkityksenannon myötä. Kaupungista ei seuraa kaupunkimaisuutta tai kaupunkilaisuutta. Siksipä esimerkiksi Tapiolasta, Leppävaarasta, Matinkylästä, Espoonlahdesta, Myyrmäestä, Marja-Vantaasta tai Tikkurilasta ei saa kaupunkimaisia, ei vaikka ne hukuttaisi täyteen taloja mallia 20 000 asukasta per neliökilometri. Ehdotuksessa pitäisi tunnustaa se, että pk-seutu on tosiasiassa yksikeskustainen, ja vain yksi keskusta voi olla keskustamainen