Kaupunkimetsäliike

Kaupunkimetsäliike siirtyy uuteen aikaan

2008-05-28T11:29:00.002+03:00

Kaupunkimetsäliikkeelle on avattu uusi blogi, joka löytyy linkistä
http://kaupunkimetsa.blogspot.com/ (jonne pääsee klikkaamalla otsikkoa)
ja kotisivu, joka löytyy linkistä
http://www.kaupunkimetsaliike.info/kaupunkimets%C3%A4liike.html.

Kaikki uusi kaupunkimetsäaiheinen materiaali ja kansanäänestysaloite löytyvät näiltä uusilta sivuilta.

SURUMARSSI LIPERINSUON MUISTOLLE TORSTAINA 13.3.08 KELLO 14

2008-03-11T16:48:00.000+02:00

*SURUMARSSI LIPERINSUON MUISTOLLE TORSTAINA 13.3.08 KELLO 14*

Luonto-Liitto järjestää surumarssin Liperinsuon valtionmetsän muistolle tämän viikon torstaina 13.3. Luonnonsuojelullisesti arvokkaalla alueella toteutettiin sadan hehtaarin laajuinen avohakkuu vetoomuksista ja lukuisista mielenosoituksista huolimatta. Surumarssi kulkee metsien talouskäyttöön vaikuttavien tahojen kautta. Tapaaminen 13.45 Stora Enson pääkonttorilla (Kanavaranta 1). Marssi etenee Maa-
ja metsätalousministeriöön (Hallituskatu 3A), UPM:ään (Eteläesplanadi 2) ja päättyy Eduskuntatalon portaille noin kello 16.30. Jokaisessa kohteessa viivytään noin puoli tuntia.

Mukaan oma hautakynttilä (tai vastaava) ja mielellään musta/tumma vaatetus.

Metsähallitus toteutti 100 ha avohakkuut luonnonsuojelullisesti arvokkaissa metsissä Puolangan Liperinsuolla. Kyseessä oli ympäristöarvometsä, jonka tarkoitus oli mm. tukea monimuotoisuuden suojelua. Etelä-Suomessa tullaan lähivuosina lisäämään suojelualueiden määrää, mutta Metsähallitus heikentää aktiivisesti arvokkaimpien
alueiden päätymistä suojelun piiriin.

Valtioneuvosto hyväksynee tässä kuussa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman, METSO II:n, jossa myös valtionmaille esitetään uusia suojeluvelvoitteita. Liperinsuo on yksi niistä valtion metsäalueista, jotka luonnonsuojelujärjestöt ovat halunneet
suojeltavan osana METSO-ohjelmaa.

Muut korkean suojeluarvon metsäalueet valtion mailla eivät saisi kokea Liperinsuon kohtaloa.

Tiedotteet hakkuista:
http://www.luontoliitto.fi/metsa/tiedotus/080215.html
http://www.luontoliitto.fi/metsa/tiedotus/080211.html
http://www.luontoliitto.fi/metsa/tiedotus/080208.html

Kuvia hakkuista:
http://www.flickr.com/photos/greenpeacefinland/sets/72157603865323080/

Lisätietoja
Miekkarin käytännön järjestelyt Virpi Pekkanen p. 044 5300 348

Mustavuoren kaava etenee, vaikkakin polveillen

2008-03-07T13:12:00.002+02:00

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa 14.2. esillä ollut nk. Pohjois-Vuosaaren asemakaavaluonnoksessa pidetään edelleenkin kiinni alkuperäisestä kerrosneliömetrimitoituksesta, mutta kaavoitusta aiotaan suunnata aiottua enemmän Niinisaarentien varteen. Tämä merkitsee sitä, että asukasmielipidettä vastaan ollaan tultu siinä, että arvokkaaseen Mustavuoren metsään kaavoitetaan aiottua vähemmän. Tämä on hyvä alku, mutta se ei riitä. Taistelu Mustavuoren alueen puolesta jatkuu.

Asemakaavaluonnokseen voi tutustua klikkaamalla otsikkoa.

Suositellaan: Ylioppilasteatterin "Valtuusto" - näytelmä

2008-03-03T12:06:00.004+02:00

"Valtuusto" kuuluu ohjaaja Susanna Kuparisen & co Demokratian tila -projektiin. Tämä oli ensimmäinen tuotos noin vuosi sitten alkaneesta projektista, joka jatkuu. Kysymys on siis demokratian tilan tutkimisesta (ja tämän perusteella arvioituna, se näyttää karmealta!)

Näytelmä takaa naurut valtuutettujen puheenvuoroille ja Pekka Korpisen Rooman keisari -syndroomalle hänen lähtiäiskokouksessaan 12.9.2007. Näyttelijät tekevät mainioita karikatyyrejä Korpisen lisäksi muista tutuista vaikuttajista mm. Laura Kolbesta, Kimmo Helistöstä, Maija Anttilasta, Jyrki Lohesta, Kai Kalimasta, Paula Kokkosesta...

Eräs kokoomuksen valtuutettu ehdottaa näytelmässä, että siirretään koko Helsingin keskusta maan alle, "voihan sinne niitä Korpisen ihailemia piazzojakin tehdä"(!) Sitaatit ovat autenttisia, koska repliikit on otettu suoran tuon kokouksen keskustelupöytäkirjoista.

Valtuuston todellisuus on raadollisempi kuin kukaan osaa edes kuvitella, sen näytelmä tuo hienosti esille.

Liput maksaa 1 (yhden) euron verran. Viimeinen varsinainen esitys on ollut 1.3., mutta lisäesityksiä järjestetään:
MA 24.3. KLO 20, LA 29.3. KLO 19, SU 30.3. KLO 14, SU 30.3. KLO 19,LA 19.4. KLO 14, PE 25.4. KLO 19, LA 26.4. KLO 19

Tietoja esityksestä saa klikkaamalla otsikkoa.

Eläköön 100-vuotias Norjan hiihtoyhdistys!

2008-02-21T18:24:00.002+02:00

Yksinäinen metsäpolku Keskuspuistossa ilmastonmuutoksen pilaamana nykyaikaisena talvena.

Norjan hiihtoyhdistys (Skiføreningen) täyttää tänään (21.2.) 100 vuotta. Eläköön Norjan hiihtoyhdistys!

Ulkoilukansana pidetyt norjalaiset pitävät ulkoilua keskeisenä kansallisen identiteettinsä muodostamisessa. Norjan pääkaupunkia Osloa kiertaa Oslomarkaksi kutsuttu metsäalue, jonne jo 1800-luvulta asti oslolaiset ovat suunnanneet suksilla tai ilman, virkistäytymään vastapainoksi työn raskaan raadannalle. Tämä alue on tärkeä paitsi oslolaisille, se on tunnettu laajasti maan rajojen ulkopuolellakin.

1950-luvulla kuitenkin Oslomarkaa kohtasi uusia uhkia; alueen metsätaloudesta vastannut Jørgen von Ubisch rakennutti metsurit korvanneita metsäkoneita varten traktoriteitä. Kaupungin kasvaessa ulkoilumetsän tarve kasvoi, mutta kasvavalla kaupunkiväestöllä oli muitakin Markaan kohdistuvia arpeita, jotka olivat ristiriidassa ulkoilutarpeiden kanssa. Kaupunki tarvitsi lisää juomavettä, ja 1962 Oslomarkaan suunniteltiin patoa. Laidoille levittäytyvä kaupunki merkitsi myös sitä, että työmatkat pitenivät; 1965 suunniteltiinkin moottoritietä Maridaleniin, joka työntyisi syvälle Nordmarkan eteläisiin osiin.

Koska Oslomarkan merkitys ulkoilulle ja myös oslolasten identiteetille oli niin keskeinen, norjalaiset ulkoilu- ja urheilujärjestöt nousivat puolustamaan kansallisaarrettaan. Oslon hiihtoyhdistys ja Oslon alueen ulkoiluneuvosto (Oslo og Omland Friluftsråd) puolustivat Markaa koko kansan ulkoilumetsänä lobbaamalla Norjan hallitusta ja kirjoittamalla lehtiin mielipidekirjoituksia. Tulevia Oslomarkaa kohdistuvia uhkia vastaan kartta, jossa määriteltiin alueen rajat, valmistui vuonna 1965.

Ulkoilujärjestöjen lobbaus alkoi tuottamaan tulosta, kun Norjan keskuspankin johtaja Erik Brofoss kirjoitti voimakassävyisen kirjeen Oslon metsänhoitoyksikölle, jossa hän määritteli selkeäsanaisesti, että kaupungin on puolustettava ulkoilumetsää metsätalouden etuja vastaan, oli se sitten taloudellisesti kannattavaa tai ei. Brofossin kirje sai aikaan sen, että vuonna 1964 perustettiin vaikutusvaltaisten ja viisasten miesten komitea "Puttis-gjengen".

Tämä jengi oli paitsi vaikutusvaltainen, myös aikaansaapa. Sen jäsenet kirjoittelivat lehtiin mielipidekirjoituksia Oslomarkan puolesta, ja vuonna 1968 se lähetti kirjelmän Oslon kaupunginhallitukselle, jossa todettiin, että kaupungin tulee vaalia kansanterveydellisesti hyödyllistä metsää ja että olisi lyhytnäköistä arvottaa Oslomarkaa vain metsätaloudellisilla argumenteilla. Pitkällisen taistelun jälkeen, vuonna 1995 kuninkaallisella arvovallalla alue rauhoitettiin rakentamiselta. Nyt Oslomarkan asemasta kansallisesti keskeisenä symbolina vallitsee poliittinen yksimielisyys.

100-vuotias Norjan hiihtoyhdistys on toimelias ja vaikutusvaltainen yhteiskunnallinen tekijä, jota kuunnellaan, ei vähiten hyvien päättäjäsuhteiden vuoksi. Norjan hiihtoyhdistys puolustaa tavallisten kansalaisten tavallista arkiliikuntaa. Suomessa kansanterveyttämme uhkaavat monet elintasotaudit, joista suurin osa olisi vältettävissä riittävällä liikunnalla. Uhkaava ja valitettavasti jo osittain meitä kohdannut ilmastonmuutos näkyy ainakin Etelä-Suomessa siten, että Helsingissä pääsee kovin harvoi hiihtämään. Helsingin Keskuspuistoon kuitenkin huonoimpinakin talvina vedetään ainakin kolmen kilometrin latu sekä kuntoliikkujien että urheilijoidenkin iloksi; yhä harvalukuisemmiksi käyvinä runsaslumisina talvina nämä ladut jatkuvat aina Laaksoon asti. Muulloin nämä polut toimivat lenkkeilijöiden, pyöräilijöiden, sauvakävelijöiden ja ratsastajien iloina.

Nyt kuitenkin kantakaupunkilaisten ainoaa hiihtolatua, yhteyttä syvemmäs metsään uhataan. Helsingin Keskuspuiston lounaisimpaan kulmaan suunniteltu asuinalue merkitsisi sitä, että kansanterveydelle ja -taloudellinen, suomalaiseen perinteeseen sopiva liikuntareitti uhrataan harvalukuisten etuoikeutettujen asuinmaaksi.

Suomalaisten liikuntajärjestöjen kannattaisi vaalia Suomen kansan liikuttamisen hyviä perinteitä - maaottelumarssia, Finlandia-hiihtoa ja Tahko Pihkalan pioneerityötä - ja toimia niiden edistämiseksi siten, että jo muutenkin kansanterveyttämme uhkaavan, vähenevät arkiliikunnan mahdollisuudet eivät nykyisestä heikkenisi. Norjan hiihtoyhdistys aktiivisena ja kantaaottavana toimikoon tässä hyvänä innoittajana!

Helsingissä ulkoilumetsiä vastaan kohdistuu monin paikoin uhkia, muuallakin kuin Keskuspuistossa. Myllypurossa paikallinen metsän puolesta käyty taistelu on jo menetetty, ja ainakin Laajasalossa ja Vuosaaren Mustavuoressa merkittävät virkistyskäytössä olevat viheralueet ovat vaarassa.

Kaupunkimetsäliike puolustaa pääkaupunkiseudun ulkoilumetsiä niitä kohdistuvia uhkia vastaan. Toivomme työllemme kaiken mahdollisen tuen. Uskon, että olemme oikealla asialla.

Mustavuoren uuden asuntoalueen suunnitelmat uusiksi - tarvitseeko kaupunkilainen metsaa ulkoillakseen?

2008-02-19T16:26:00.004+02:00

Hesarin kaupunkikeskusteluihin yllaolevasta aiheesta voi osallistua klikkaamalla otsikkoa. Alla puheenvuoroni keskusteluun:

On kestavan kehityksen mukaista kaupunkisuunnittelua, etta virkistysalueiksi kelpaavia viheralueita on siella, missa on asukkaitakin, eli paakaupunkiseudulla. Mita lahempana asutusta on virkistysalueita, sita vahemman tarvitsee matkustaa niihin paastakseen. Tama taas on kestavan kehityksen mukaista politiikkaa.

Jos Nuuksio on paakaupunkiseudun lantinen kansallispuisto ja Sipoonkorpeen - johon
Mustavuori elimellisesti liittyy - ollaan mahdollisesti perustamassa paakaupunkiseudun itaista kansallispuistoa, naiden lisaksi pitaisi perustaa kansallinen kaupunkipuisto, johon kuuluisivat ainakin Keskuspuisto, Helsinkipuisto ja Viikin-Vanhankaupungin alueet. Tama takaisi paitsi viimeisen Helsingin yleiskaavan edellyttaman alueellisen viheraluetasapainon, se lisaksi turvaisi elain- ja kasvilajien vaatimat viheryhteydet.

Olisi lyhytnakoista ajatella, etta paakaupunkiseudun viheralueet tulisi uhrata asuintonteiksi tanne mahdollisesti muuttaville, silla myos uudet helsinkilaiset tarvitsevat virkistysalueensa. Virkistysalueiden uhraaminen ei kannata siksikaan, etta tutkimuksien mukaan lahiviheralueet ovat yksi tarkeimpia seikkoja valitessa asuntoa, ja lisaksi ovat valttamattomia arkiliikunnan kannalta. Arkiliikunta taas ehkaisee monia sairauksia, ollen pitkalla tahtaimella ennaltaehkaisevaa terveydenhuoltoa, saastaen yhteiskunnalta pitkan pennin.

Viihtyisä viherympäristö edistää hyvinvointia

2008-02-18T14:48:00.002+02:00

Lehtonatan kasvupaikka Laaksossa.

Ylen radio-ohjelman "Viihtyisä viherympäristö edistää hyvinvointia" voi kuunnella klikkaamalla otsikon linkkiä.

Vihreät ovat tyytyväisiä Sipoonkorven suojelun etenemiseen

2008-02-14T12:17:00.000+02:00

Vihreät ovat tyytyväisiä Sipoonkorven suojelun etenemiseen

Sipoonkorpeen perustettavan kansallispuiston eteneminen ilahduttaa
Helsingin Vihreää valtuustoryhmää.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi keskiviikkona 13.2. valtuutettu Elina Moision
toivomusponnen, jolla edellytetään Helsingiltä aloitteellisuutta
maanvaihtoneuvottelujen aloittamiseksi valtion kanssa.

- Sipoonkorpi on suojeltava Nuuksioon verrattavana Helsingin itäisenä
keuhkona, Moisio toteaa.

Nuuksion suuri suosio osoittaa, että pääkaupunkiseudun kasvava väestö
tarvitsee toisenkin kunnollisen virkistys- ja ulkoilualueen. Maanvaihdot
antavat myös mahdollisuuden lisätä rakennuskelpoista maata kaupungille.

Kaupunginvaltuuston enemmistö allekirjoitti vuonna 2006 Otto Lehtipuun
tekemän aloitteen, jossa esitettiin Sipoonkorven kansallispuiston
edistämistä kaikin kaupungin käytettävissä olevin keinoin. Tuolloin
kaupungin vastaus oli, että asiaan palataan alueliitoksen varmistuttua.

- Nyt alueliitos on varmistunut, joten maanvaihtoon voidaan ryhtyä,
vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Otto Lehtipuu muistuttaa.

Lisätietoja:

Kaupunginvaltuutettu Elina Moisio, puh. 040 575 5988
Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Otto Lehtipuu, puh. 050 383 5759

Helsingin Vihreiden kannanoton voi lukea myös klikkaamalla otsikkoa.

Palaute Uudenmaan vaihemaakuntakaavaehdotuksesta

2008-02-13T14:02:00.005+02:00

Mäntyjä Laakson kallioilla, lounaisessa Keskuspuistossa.

Palaute Uudenmaan vaihemaakuntakaavaehdotukseen tulee olla perillä ennen tämän viikon perjantaita (15.2.2008) klo 15:

Palautteen voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen:
toimisto@uudenmaanliitto.fi

Otsikoksi:
Asia: Palaute Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaava-ehdotukseen

Luonnontilaisen luonnon säilyminen tulee ilmastonmuutoksen edetessä yhä tärkeämmäksi ja vaikeammaksi. Kaavassa tulee huomioida se merkitsemällä säilytettäviksi viheralueiksi erityisesti pääkaupunkiseudulla myös taajamien sisällä olevat kaupunkimetsät, - vaikka se merkitsee muutosta kaavan nykykäytäntöön.

nimi
osoite

Maakuntakaavaehdotukseen voi tutustua Uudenmaan liiton www-osoitteessa, jonne pääsee klikkaamalla otsikkoa.

Alla Michael Perukankaan palaute maakuntakaavaehdotukseen:

Palaute Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaava-ehdotukseen

- Uusille moottoriradoille ei pida myontaa lupia Uudellamaalla, ja nykyisten moottoriratojen sopimuksia ei tule jatkaa niiden umpeutuessa.
- Ehdotuksessa on hyvaa, etta siina mainitaan, etta ”metsaalueen siirtyminen esimerkiksi rakennusmaaksi on lahtokohtaisesti pirstomista”. Taman nakemyksen tulee velvoittaa Uudenmaan maakuntakaava-alueen kuntia niiden omassa kaavoituksessa. Lisaksi metsaalueet tulee ymmartaa hiljaisiksi alueiksi, mika myos velvoittaa niiden pirstomatta jattamiseen. Nama alueet tulisi osoittaa kartalla, joka osoittaisi hiljaisiksi alueiksi ymmarrettyjen metsien ekologiset ja toiminnalliset yhteydet, nk. ”vihersormet” mutta myos virkistyssormet.
- Asuntoalueita ei tule osoittaa sellaisille alueille, jonne ei ole olemassa toimivia joukkoliikenneyhteyksia. Tallaisesta suunnitellusta asuinalueesta esimerkki on Espoon Hista.
- Ruuhkamaksujen kayttoonottoa paakaupunkiseudulla tulee tutkia, ja tassa yhteydessa seudullista ja alueellista joukkoliikennetta on kehitettava.
- Liikennevaylien edellyttama maapinta-ala ei Uudenmaan maakuntakaavan vaikutusalueella saisi lisaantya.
- Luontomatkailua tulee edistaa siten, etta luontokohteisiin on olemassa toimivat joukkoliikenneyhteydet, ei rakentamalla lisaa tieyhteyksia. Luontoa voidaan markkinoida imagovalttina ainoastaan jos tama heijastuu myos alueidenkayttopolitiikkaan, jossa luvataan olla heikentamatta kenenkaan uusmaalaisen paasya lahivirkistysalueille ja heikentamatta jo olemassaolevia viheryhteyksia.
- Maakuntakaavassa ei oteta kantaa Uudenmaan tuleviin energiaratkaisuihin. Kaavaehdotukseen tulisi kirjata, etta tuetaan sellaista yhdyskuntarakennetta, joka tukee energiansaastoa esimerkiksi satsaamalla raideliikenteeseen ja osoittamalla uusia asuinalueita vain toimivien joukkoliikenneyhteyksien varteen. Lisaksi Uusimaa voisi ottaa maarallisen tavoitteen uusiutuvien energiavarojen kayton osuudelle. Kaavassa voisi olla positiivinen varaus tutkia mahdollista tuulivoimapuistoa tai –puistoja, siina voitaisiin velvoittaa kuntia rakentamaan energiataloudellisesti ja tukemaan energiataloudellista rakentamista.
- Maakuntakaavassa voitaisiin mainita, etta vahittaiskaupan suuryksikoita (kuten kauppakeskuksia ja marketteja) ei tule rakentaa sellaisiin paikkoihin, jonne ei ole olemassa toimivia joukkoliikenneyhteyksia.
- Ehdotuksessa on positiivista, etta siina mainitaan, etta rakentamisella ei saa aiheuttaa haittoja Natura 2000 –suojelualueille. Tasta tulee seurata se, etta myoskaan Natura 2000 –alueiden valittomaan laheisyyteen ei tule rakentaa. Tallainen alue on esimerkiksi Helsingin ja Vantaan rajalla sijaitseva Mustavuori.
- Kaavaluonnokselta toivoisi kannanottoa siita, miten sovitetaan yhteen metsatalouden toimintaedellytyksien parantaminen ja luonnonsuojelulliset tavoitteet.
- Kiviainesten otto: maakuntakaavaluonnoksessa olisi toivottavaa mainita, etta kiviaineksien kayttoonottoa koskevat maaraykset eivat koskisi uraania, jolle tarvitaan omat, kiviaineksien kayttoonottoa tiukemmat maarayksensa.
- Jateainesten kasittely ja sailytys: maakuntakaavassa tulisi vahvemmin mainita sellaisia toimenpiteita, joilla jatemaaran kasvu saataisiin kuriin, ja lisaksi nyt esitettya tarkemmin osoittaa ne toimenpiteet, joilla on tarkoitus edistaa kierratysta.

Michael Perukangas

Mustavuoren ulkoilupäivä lauantaina 9.2.

2008-02-08T11:09:00.002+02:00

Huomenna lauantaina kannattaa ulkoilla Etelä-Mustavuoren lenkkipoluilla klo 11 alkaen. Pro Mustavuori -toimintaryhmä on valmistanut polkujen varrelle mainiot luontorastit, joilla voit tutustua rakentamisuhan alaisen alueen luontoon ja historiaan. Rastit alkavat Niinisaarentien ja Vuosaarenhuipuntien risteyksen tienoilta.

Useimmilla rasteilla on elävä opas, joka kertoo jostain alueen erityispiirteestä. Esimerkiksi linturastilla saat tietää, mitä uhanalaisia lintulajeja aiotaan rakentamisella karkottaa näiltä asuinsijoiltaan.

Rastien bongaaminen lenkkipolun varrelta sopii hyvin sekä nuorille että vanhoille ja erityisesti lapsille. Polun varrella saattaa tavata vaikka jättiläisen - onhan siellä jättiläisen kivetkin ripoteltuna silokalliolle. Ja tietysti tapahtumaan saapuu Mustavuoren haltija Eevert.

Viimeisellä rastilla on polun kiertäneille tarjolla makkaraa grillistä ja mehua. Paikalla lisäksi Pro Mustavuoren ja Vuosaari-Seuran infopiste.

Tätä "luontokoulua" ei kannata jättää väliin, satoi tai paistoi!

Tervetuloa ulkoilemaan
toivottavat järjestäjät: Pro Mustavuori -toimintaryhmä & Vuosaari-Seura

Videon Mustavuoren haltija Eevertistä voi katsoa klikkaamalla otsikkoa. Otsikon alta avautuvasta Vuotv:stä voi katsella muitakin videoita Mustavuoresta.

LAADUKKAAN ASUMISEN HELSINKI, MAANKÄYTÖN JA ASUMISEN TOTEUTUSOHJELMA 2008–2017

2008-01-21T16:29:00.000+02:00

"Laadukkaan asumisen Helsinki" eli MA-ohjelma lupaa monia positiivisia asioita kaupunkiviheralueille ja kaupunki-ilmastolle. Ohjelma ottaa tavoitteekseen 5000 asunnon vuosittaisen rakentamisen Helsinkiin, mikä sinänsä on kova tavoite, jonka realistisuudesta voi olla monta mieltä, samoin niistä laskelmista, joihin tämä tavoite perustuu.

Ilmaston kannalta positiivista on, että ohjelma ottaa tavoitteekseen kaupunkirakenteen eheyttämisen, ja viheralueiden kannalta positiivista se, että ohjelma lupaa tehdä sen elinympäristön viihtyisyyttä vaarantamatta. Ohjelmassa ollaan siis tunnustettu se lähtökohta, että elinympäristö ei rajoitu neljän seinän sisälle. Sitaatti ohjelmasta:
"Kuitenkin nykyinen asumistutkimus osoittaa, että myös ympäristön ominaisuudet ja ympäristöön liittyvät mielikuvat vaikuttavat asunnon valintaan varsin merkittävällä tavalla. Osa asukkaista pitää niitä jopa asunnon ominaisuuksia tärkeämpinä."

Yhdeksi keinoksi tiivistää kaupunkirakennetta ohjelmassa mainittiin mahdollisuus rakentaa tavanomaista korkeammin; esimerkiksi Keski-Pasilan tornitaloihin olisi mahdollista asuttaa ekologisesti, ja samalla säästää jokunen lähiviheralue. Positiivista yhdyskuntarakenteen tiivistämisen kannalta on myös mahdollisuus luovuttaa tontteja omatoimiseen kerrostalorakentamiseen. Ohjelmassa luvataan, että "sekä uusilla rakentamisalueilla että täydennysrakentamisessa rakentaminen toteutetaan kuitenkin siten, että mahdollisuus nauttia lähellä sijaitsevista viher- ja virkistysalueista säilyy osana helsinkiläistä elämäntapaa."

Ohjelmassa kuitenkin mainitaan, että täydennysrakentamisen tulee tapahtua pääsääntöisesti olemassaolevien joukkoliikenneyhteyksien varrelle, jo olemassaolevaa kaupunkikuvaa vaarantamatta eli muuttamatta sitä liiaksi.

Ohjelma lupaa, että koko pääkaupunkiseudun kattava maankäytön suunnitteluohjelma olisi valmistunut viime vuoden loppuun mennessä. Jos tällainen ohjelma saataisiin, vaikka myöhässäkin, olisi se askel liikenteen, asumisen, viheryhteyksien ja palveluiden käytön yhteissuunnitteluun, mitä tarvitaan pääkaupunkiseudulla, ja tällainen ohjelma toivottavasti puhaltaisi poikki esimerkiksi Espoon Histan alueen suunnittelun tai ainakin velvoittaisi jatkamaan sinne junarataa sekä suunnittelisi yhteistyössä Vantaan kanssa kunnolliset joukkoliikenneyhteydet uudelle Kuninkaantammen alueelle.

Ohjelma julistaa tavoitetilaksi ns. huippuosaavien hyvien veronmaksajien saamisen Helsinkiin, julkilausumattoman oletuksen ollessa että heitä houkutellaan rakentamalla pientaloja, mikä on tonttimaan haaskausta. Uusia pientaloja voi mielestäni rakentaa ainoastaan vanhojen pientaloalueiden täydennykseksi. Pientaloalueita rakennetaan Helsinkiin ainakin Vuosaareen, Viikinmäen länsiosaan entisen ampuraradan päälle, Myllypuron metsään rakennettavalle puukaupunkialueelle sekä Alppikylän, Ormuspellon ja Kuninkaantammen alueille.

Ohjelman mukaan suurimmat uudisrakennuskohteet seuraavan kymmenen vuoden aikana ovat Sörnäisten- ja Hermanninrannassa, Jätkäsaaressa, Kruunuvuorenrannassa (Laajasalossa), Keski-Pasilassa sekä Vuosaaressa, Viikin Latokartanon aluella ja Arabianrannassa.

Ohjelma sisältää myös positiivisia liikennepoliittisia avauksia. Ohjelmassa luvataan tukea maanalaista pysäköntiä, jolloin parkkialueilta vapautuu sellaista uutta tonttimaata, joka ei ole pois olemassaolevilta viheralueilta.

MA-ohjelmaan voi tutustua klikkaamalla otsikkoa.

Keskustelutilaisuus Pohjois-Vuosaaren kaavaluonnoksesta

2008-01-14T10:46:00.000+02:00

Kevätlinnunsilmä Mustavuoressa. Kuva: Toni Amnell

Vuosaareen, Mustavuoren alueellisesti erittäin tärkeälle ulkoilu/viheralueelle ollaan rakentamassa pientalovaltainen asuinalue 2000 asukkaalle. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto kutsuu aluetta virallisesti Pohjois-Vuosaareksi; kaupunkisuunnitteluvirastolle lähetetyn kannanoton kaavasuunnitelmasta voi lukea tästä blogista, päivätty 16.12.2007 ja vetoomuksen alueen puolesta löytää blogista päiväyksellä 12.12.2007. Kaavoitettu alue lohkaisee aimo palan luonnonsuojelualueen kyljessä olevasta ulkoilualueesta vähentäen nykyisten asukkaiden virkistysmahdollisuuksia.

Aiheesta järjestetään keskustelutilaisuus tiistaina 15.1. klo 18
allaolevan mukaisesti.

http://www.freewebs.com/promustavuori/
"Päättäjien kyselytunti" tiistaina 15.1. klo 18
Vuosaaren kirkolla, Satamasaarentie 7
Tule vaikuttamaan!
Paikalla mm. kaupunkisuunittelulautakunnan jäseniä ym. päättäjiä
Kyselytunnin juontaa kirkkoherra Seppo Tirkkonen.

Kaavaluonnokseen voi tutustua klikkaamalla otsikon linkkiä.

Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelman luonnos

2008-01-07T10:51:00.000+02:00

Lehtonadan kasvupaikka Keskuspuistossa, Laaksossa.

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan 10.1.2008 kokouksessa käsiteltyyn luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelman luonnokseen voi tutustua klikkaamalla otsikkoa.

Ohjelmassa todetaan mm. että rakentaminen on suurin syy alkuperäisten kasvilajien häviämiseen ja että Helsingin kaupunkimetsät ovat "pienialaisia, kapeita ja pirstoutuneita ja että ne sijoittuvat rakennettujen alueiden sisään". Tämän vuoksi "Helsingin pirstoutuneessa luonnossa ekologiset yhteydet toimivat heikosti" ja "laajimmatkin metsäalueet ovat erillään muista metsäalueista".

Yhteenvetona ohjelmaluonnoksessa todetaan, että pientenkin luontokohteiden säästäminen on tärkeää. "Luonnon pirstoutumisen haittoja voidaan vähentää säästämällä arvokkaita luontokohteita ja turvaamalla niiden väliset yhteydet".

Helsingin luonnonsuojeluohjelma 2007-2016

2008-01-07T10:39:00.000+02:00

Metsäriidenlieko Mustavuoressa. Kuva: Toni Amnell

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan 10.1.2008 kokouksessaan käsittelemää luonnonsuojeluohjelmaa voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

The Greater Helsinki Vision - puistokäytävistä käytäväpuistoihin

2008-01-03T16:30:00.000+02:00

Näinkin kapeaan puistokaistaleeseen halutaan työntää vielä taloja, väärinymmärretyn metropolitahtotilan nimissä.
Kuva: Inge Martonen

Helsingin vuoden 2050 visiota suunnittelevan kilpailun voittaneeseen ehdotukseen "Emerald" voi tutustua klikkaamalla otsikkoa.

Ehdotuksessa on hyvääkin. Kilpailun lähtökohta, jossa tunnustetaan seudullisen suunnittelun tarve, on sinänsä hyvä. Helsinki ei ole saari, vaan niemi, ja tästä lähtökohdasta johtuvat esimerkiksi ne liikenteelliset ongelmat, joita seuraa pääkaupunkiasemastamme.

Voittaneen ehdotuksen runko näyttää perustuvan alkuperäiseen puutarhakaupunki-ideaan; niille, jotka eivät tunne Ebenezer Howardin alkuperäistä visiota suur-Lontoosta, mainittakoon, että kyse on metropolia ympäröivistä pikkukaupungeista, jotka olisivat elinkeinorakenteeltaan suunnilleen omavaraisia (ei tapahdu, ympäristökunnista sukkuloidaan Helsinkiin töihin, opiskelemaan ja hurvittelemaan), metropoliin raideliikenteellä yhdistettyjä (suunnitelman esittämisen aikana ei ole olemassa raideyhteyttä mm. Pornaisiin, Nummelaan, Vihtiin tai Nurmijärveen; muukin joukkoliikenne on lähinnä nimellistä) joita reunustaa vihervyöhyke. Olisin toivonut ehdotukselta selkeää kannanottoa pk-seudun yhdistämisestä, sillä sekin tiivistäisi metropolirakennetta; ehdotuksen kartta näyttää pönkittävän nykyisiä kuntakeskuksia, eli Tikkurilaa ja sitä, jolla ei edes ole nimeä, eli Espoota.

Ideakilpailun voittaneen ehdotuksen nimikin "Emerald" vie ajatukset kaupunkipuistoihin, Frederick Law Olmstedin ideoimaan Bostonin puistoverkostoon Emerald Necklace. Richard Sennettin mukaan ensimmäiset kaupunkipuistot on synnytetty aikansa merkittävimmissä metropoleissa; ensin Pariisin Bois de Boulogne ja Lontoon St. James Park, sitten New Yorkin Keskuspuisto. Kaupunkipuistot on todettu tarpeellisiksi suurkaupunkilaiselle elämäntavalle, sillä ne suovat mahdollisuuden epämuodollisiin kohtaamisiin ja ne ovat välttämättömiä viherkeuhkoja ja kansanterveydelle hyödyllisiä; aikanaan katsottiin jopa, että ne tukevat suurkaupunkielämälle välttämätöntä suvaitsevaista moraalia. Jos kerran Helsinki niin kovasti hinkuu metropoliksi, kannattaisi muistaa nämä opetukset kaupunkipuistojen tärkeydestä.

Rantaviiva menee ehdotuksen kartassa monin paikoin poikki, eli rannoista tulee onnekkaiden ranta-asukkaiden yksityisomaisuutta, ja Vironniemen ympäri hölkkääminen tai pyöräily tulee mahdottomaksi. Samalla voitaneen haudata ehdotukset merellisen kansallisen kaupunkipuiston perustamiseksi, sillä ehdotuksessa aiotaan ottaa asuntokäyttöön useita saaria.

Ehdotus kuitenkin näyttäisi antavan eväitä nykyisten kaupunkimetsien (mm. Mustavuoren-Sipoonkorven) ja laajasti ymmärretyn Keskuspuiston aseman tunnustamiseen; tosin viheralueet aiotaan ehdotuksessa reunustaa talomuureilla. Tällöin toki nykyistä useammalla olisi suora pääsy viheralueille, joista tulisi ahtaita, varjoisia, reunoiltaan nakerrettuja loukkoja.

Jotkut vision kartassa alueille annetuista epiteeteistä kuulostavat mahtipontisuudessaan perusteettomilta. Mikä ihmeen "global town"? Ehkä kuitenkin Vironniemen-Kallion alue on kansainvälisempi kuin esimerkiksi Luoteis- Helsinki tai Länsi-Vantaa... Tai "lake corridor", joka myötäilee Tuusulanjärveä, on hassusti nimetty ja harhaanjohtava. Koko Espoon pohjoispuoliskohan on käytännössä yhtä repaleista järvivyöhykettä, ja nimitys johtaa ajatukset sinne, ei Keravalle, Tuusulaan ja Järvenpäälle. Ymmärrän, että jokaiselle alueelle halutaan antaa niiden ominaislaatuaan (-vahvuuttaan?) kuvaava nimitys, mutta ehkä Global Town voitaisiin nimetä Duke Ellingtonin biisiä mukaellen "Take the M-train" tai Lake Corridor vaikka "Sibelius tai Artistic Village Corridoriksi".

Ehdotuksessa käytetään myös nimitystä kaupunkilainen tai kaupunkimainen eli urban liian vapaasti; kaupunkia ei voi keksiä, se kehkeytyy ihmisten toiminnan, historian ja merkityksenannon myötä. Kaupungista ei seuraa kaupunkimaisuutta tai kaupunkilaisuutta. Siksipä esimerkiksi Tapiolasta, Leppävaarasta, Matinkylästä, Espoonlahdesta, Myyrmäestä, Marja-Vantaasta tai Tikkurilasta ei saa kaupunkimaisia, ei vaikka ne hukuttaisi täyteen taloja mallia 20 000 asukasta per neliökilometri. Ehdotuksessa pitäisi tunnustaa se, että pk-seutu on tosiasiassa yksikeskustainen, ja vain yksi keskusta voi olla keskustamainen

Joulurauhan julistus Keskuspuistossa 23.12 kello 18

2007-12-18T12:05:00.000+02:00

Kuva: Juha Jakonen

Jo perinteeksi muodostunut 3. Metsän joulurauhan julistaminen Keskuspuistossa sunnuntaina 23.12 kello 18-19 Urheilukadun päässä Lääkärinkadun kulmassa. Järjestäjinä kansalaisliike Ei enää palaakaan Keskuspuistosta ja Meilahden seurakunta. Kirkkoherra Hannu Ronimus puhuu ja Kannelkuoro virittää joululauluilla joulun tunnelmaan. Tarjolla mehua ja pipareita. Vapaa pääsy.

Mielipide Pohjois-Vuosaaren kaavasuunnitelmasta

2007-12-16T16:02:00.000+02:00

Kotkansiipi Mustavuoressa. Kuva: Toni Amnell

Michael Perukankaan Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa kirjattu mielipide nk. "Pohjois-Vuosaaren" eli Mustavuoren kaavasuunnitelmasta.

Vastustan ns. Pohjois-Vuosaaren, eli Mustavuoren kaavasuunnitelmaa, koska Mustavuoren alue, joka alkaa juuri Pohjois-Vuosaaresta, jatkuen nykyisen Vantaan puolelle Västerkullan kiilan kautta yhtenäisenä ekologisena käytävänä Sipoonkorpeen, on Helsingin itäinen vastine Keskuspuistolle. Se on paitsi Itä-Helsingin tärkein seudullinen virkistysalue, myös luontoarvoiltaan huomattavaksi tunnustettu: se on paitsi Natura-alue, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy ry:n mukaan Mustavuoren kallioalue on Helsingin merkittävin kallioalue, jolla on myös valtakunnallista merkitystä. Suomen Ympäristökeskus on todennut Mustavuoren kallioalueen arvokkaaksi sekä biologisesti että maiseman suojelun kannalta.

Vetoomuksen alueen säilyttämisen puolesta on allekirjoittanut noin 4500 asukasta. Lisäksi lausunnot alueen luontoarvojen tärkeydestä ovat antaneet Pro Mustavuori-liike, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, Vuosaaren Asukastoimikunta, Vuosaari-Seura ry, Vuosaari-Säätiö rs, Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys ry, Luonto-Liitto ry, Vasemmistoliiton Vuosaaren osasto ry ja Vuosaaren Vihreät ry. Kaavasuunnitelmasta kiinni pitäminen osoittaisi, että asukkaiden, alueen kansalaisjärjestöjen sekä asiantuntijatahojen mielipiteille viitattaisiin kintaalla.

Kaava-alue on syrjässä julkiselta liikenteeltä, joten se tulisi lisäämään yksityisautoilua, joka luultavimmin tulisi kulkemaan jo satamaliikenteenkin ylirasittamaa Niinisaarentietä pitkin. Lisääntyvästä liikenteestä kärsivät paitsi lähialueen asukkaat - myös uudet - ja Mustavuoren lehtometsän herkkä luonto. Mustavuori on Helsingin arvokkain lehtometsä, jossa esiintyy uhanalaisiakin lajeja, kuten ruso-, poimu- ja vuotikankäävät. Lehtolinnustoa alueella edustavat mm. harvinaiset idänuunilintu ja pikkusieppo.

Asukasmäärän lisääntyminen Natura-alueen kupeessa uhkaisi välittömästi Mustavuoren harvinaisia kasvilajeja, kuten korpihohtosammalta (Herzogiella turfacea), joka on luontodirektiivin liitteen II laji. Mustavuori lienee lajin ainoa säilynyt esiintymispaikka Helsingissä. Lisääntyvä asutus lisäisi alueen luonnon kuormitusta ja kuluttaisi herkän kallioalueen maaperää.

Mustavuoren kallioalueen takana kulkee liikuntaviraston ylläpitämä lenkkipolku- ja latuverkosto, jossa ulkoilee vuosittain vähintään 53 000 asukasta, joista huomattava osa tulee Vuosaaren ja sen välittömän lähialueen ulkopuolelta. Alue on tärkein seudullinen virkistysalue muun muassa vuosaarelaisille, mellunkyläläisille, vartiokyläläisille, vesalalaisille, länsimäkeläisille ja rajakyläläisille, mutta sinne tullaan kauempaakin ihailemaan sen upeaa luontoa ja historiallisia kohteita.

Kaupunkisuunnitteluviraston rakentamissuunnitelmat nakertaisivat Mustavuoren aluetta eteläpäästä ja poistaisivat suositun seudullisen ulkoilualueen asukkaitten käytöstä. Rakentamisalueella on myös suojeltuja muinaismuistokohteita, kuten tykkiteitä, jonka kaltaisia Museovirasto on muualla rauhoittanut ja pohjavesialue. Rakentamisen vaikutus pohjaveteen ulottuu välitöntä lähialuetta pidemmälle.

Alueen kaavoituksessa ei myöskään olla noudatettu Maankäyttö- ja rakennuslain henkeä. Maankäyttö- ja rakennuslain tarkoituksena oli taata asukkaille ja muille asianosaisiksi katsotuille lakisääteinen oikeus vaikuttaa kaavoitukseen, mutta käytännössä Helsingin kaupunki pyrkii vaikeuttamaan vaikuttamista, nimetessään kaavatilaisuudet yleisiksi keskustelutilaisuuksiksi alueen tulevaisuudennäkymistä. Maankäyttö- ja rakennuslain lisäksi kaavoitusprosessissa laiminlyödään perustuslain 2.pykälä, jossa ”kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen”.

Samalla rikotaan maankäyttö -ja rakennuslain 54§:ä, jonka mukaan ”Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun heikkenemistä”, koska Pohjois-Vuosaaren kaavaehdotus heikentäisi lähiseudun asukkaiden ulkoilumahdollisuuksia sekä lähiluontoa. Lisäksi rikotaan MRL:n 5§:ä, jonka mukaan ”rakennuksen rakentamisen...tulee soveltua ympäröivän alueen yleisesti noudatettuun rakennustapaan...rakennusten tulee muodostaa kaupunkikuvaltaan sopusuhtainen ja alueen luonnonvarat huomioon ottava kokonaisuus”. Lähialue on kerrostalovaltaista, ja on vaikea nähdä, miten alueelle suunniteltu pientalorakentaminen sopisi alueen muuhun rakennuskantaan.

Edellämainittuihin seikkoihin vedoten - sisältöseikoista mainittakoon alueen arvokas luonto ja sen merkitys seudullisena virkistysalueena sekä menettelytapaseikoista salaileva, MRL:n ja Suomen perustuslain vastainen kaavoitusprosessi - vastustan Pohjois-Vuosaaren kaavasuunnitelmaa sen kaikissa muodoissaan.

Valtiotieteiden maisteri, kaupunkitutkimuksen jatko-opiskelija
Michael Perukangas
Kannelmäki/Oslo

Adressi Mustavuoren puolesta

2007-12-12T12:12:00.000+02:00

Lehtohaivensammal Mustavuoressa. Kuva: Toni Amnell

Mustavuoren luontoalue säästettävä Helsingin lyhytnäköiseltä ahneudelta
Mustavuoren arvokas, monimuotoinen luontokokonaisuus sijaitsee puoliksi Helsingin puolella Pohjois-Vuosaaressa, puoliksi Vantaalla ns. Vesterkullan kiilassa. Suomen Ympäristökeskus on todennut koko Mustavuoren metsäisen kallioalueen arvokkaaksi maiseman ja luonnonsuojelun kannalta sekä biologisesti erittäin arvokkaaksi. Alueella on Naturaan merkitty Mustavuoren lehdon luonnonsuojelualue.

Tästä huolimatta Mustavuoren alue aiotaan pirstoa Helsingin puolelta rakentamalla sinne pientalovaltainen asuinalue 2000 asukkaalle. Ehdotettu rakentaminen tulisi aivan Natura-alueen kupeeseen.

Ehdotetulla rakentamisalueella, Etelä-Mustavuoressa, hiihtää, lenkkeilee, pyöräilee, poimii sieniä ja marjoja kymmenet tuhannet itähelsinkiläiset ja vantaalaiset. Tämä massaulkoilu siirtyisi rakentamisen jälkeen Pohjois-Mustavuoren luonnonsuojelualueelle, jolloin alueen herkkä lehtokasvillisuus sini- ja keltavuokkopientareineen menetettäisiin kymmenien tuhansien ihmisten tahattoman kulutuksen vuoksi

Etelä-Mustavuoren ulkoilualue on myös nuorison terveellisten metsäharrastusten paikka. Partiolaiset, roolipelien pelaajat, koululaiset ja päiväkotien lapset retkeilevät alueella jatkuvasti, koska se on lähellä asutusta ja helposti saavutettavissa myös kävellen. Rakentaminen poistaisi tuhansilta nuorilta jännittävät kalliot ja korpia, lehtoja, kallioniittyjä ja soita sisältävän luontokoulun.

Rakentamisalueella on myös suojeltuja ensimmäisen maailmansodan aikaisia tykkiteitä ja linnoituslaitteita sekä vanha marmorikaivos. Nämä jäisivät asutuksen jalkoihin, talojen ja katujen välimaastoon.

Itä-Helsinkiin on rakennettu ja rakennetaan jatkuvasti uusia asuinalueita. Väkimäärä lisääntyy ja virkistysalueet hupenevat. Helsingin on säästettävä Mustavuoren eteläosa lenkkipolkuineen seudullisena ulkoilu- ja virkistysalueena kuten se on ollut vuosikymmeniä, itähelsinkiläisten suurten lähiöiden rakentamisen jälkeen. Samalla se toimisi suojavyöhykkeenä Natura-alueelle, jonne massaulkoilua ei saa siirtää.

Alueen luontoarvoista lisää sivuilla www.ymparisto.fi (haulla Mustavuori).
Asukkaiden aikaisempia muistutuksia, mielipiteitä ja vetoomuksia:
www.freewebs.com/promustavuori
Tietoa Pohjois-Vuosaaren asemakaavoituksesta: www.hel.fi/ksv

Allekirjoita adressi Mustavuoren rakentamissuunnitelmaa vastaan! Adressi löytyy klikkaamalla otsikkoa.

Adressi luovutetaan Helsingin kaupunginvaltuustolle v. 2008

Muistutukset Pohjois-Vuosaaren (Mustavuoren) kaavasuunnitelmasta

2007-12-04T11:16:00.000+02:00

Tesmayrtti Mustavuoressa. Kuva: Toni Amnell

Kaupunkisuunnitteluvirasto suunnittelee asuinalueen kaavoittamista Pohjois-Vuosaareen, Mustavuoren alueelle. Muistutukset asiasta voi toimittaa kaupunkisuunnitteluvirastoon, sähköpostiosoitteeseen kaupunkisuunnittelu@hel.fi
14.12. mennessä.

Mustavuoren kallioalue sijaitsee osin Helsingin puolella, Pohjois-Vuosaaressa ja osin nykyisen Vantaan puolella, Västerkullan kiilassa, joka tullaan liittämään Helsinkiin. Kallioalue on merkitty Natura-alueeksi. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy ry:n mukaan Mustavuoren kallioalue on Helsingin merkittävin kallioalue, ja Suomen Ympäristökeskus on todennut Mustavuoren kallioalueen arvokkaaksi sekä biologisesti että maiseman suojelun kannalta.

Vetoomuksen alueen säilyttämisen puolesta on allekirjoittanut yli 4000 asukasta. Lisäksi lausunnot alueen luontoarvojen tärkeydestä ovat antaneet Pro Mustavuori-liike, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, Vuosaaren Asukastoimikunta, Vuosaari-Seura ry, Vuosaari-Säätiö rs, Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys ry, Luonto-Liitto ry, Vasemmistoliiton Vuosaaren osasto ry ja Vuosaaren Vihreät ry.

Lisätietoja Mustavuoren alueesta saa klikkaamalla otsikkoa.

Ehdota uusia suojelualueita Helsinkiin!

2007-11-27T13:08:00.000+02:00

Ympäristöministeriön suojeltavien lajien listalle kuuluva, erittäin harvinainen lehtonata kasvaa täällä, Keskuspuiston eteläreunalla Laaksossa, tervaleppäkorvessa, joka on metsälain mukaan suojeltu ympäristö.

Nyt on tilaisuus ehdottaa uusia suojelualueita Helsinkiin - ottakaa kantaa!

Helsingin kaupungin ympäristökeskus ehdottaa Helsingin
luonnonsuojeluohjelman (2007-2016) luonnoksessa, että kaupunkiin perustetaan 28 uutta luonnonsuojelualuetta. Ympäristökeskus toivoo asukkailta kommentteja suojelualue-ehdotuksista. Asukkailla on myös mahdollisuus ehdottaa kartalla uusia suojelukohteita. (Huomaa tiivis aikataulu ja toimi heti!)

Katso lisää täältä:

www.helka.net/index.php?option=content&task=view&id=553&Itemid=

HELKA ry kokoaa verkossa esitetyt kommentit ja kartalle tehdyt
ehdotukset 3.12.07 ja välittää ne ympäristökeskukselle. Tiedonkeruun
toteuttavat yhteistyössä HELKA, Icing-projekti ja
Greendecision-projekti.

Linkki löytyy myös Helkan kotisivujen www.helka.net etusivulta.

Pohjois-Vuosaaren kaavasuunnitelma esitellään ke 28.11

2007-11-26T09:27:00.000+02:00

Kielikellosammal Mustavuoressa.
Kuva: Toni Amnell

KUTSU
Pohjois-Vuosaaressa ja Vantaalla sijaitsevan Mustavuoren arvokkaan kallioalueen Helsingin puoleisen osan rakentamisaikeet ovat edenneet KSV:ssä kaavaluonnosvaiheeseen.

Suunnittelualue ulottuu Naturaan merkityn Mustavuoren lehdon luonnonsuojelualueen rajalle saakka. Vantaan puolella Mustavuoren alue on suojelualuetta, tietenkin, mutta ei Helsingissä, vaikka luonto ei tunne kaupunkien rajoja, vaan jatkuu yhtä arvokkaana rajan yli.

Asemakaavaluonnos esitellään asukkaille ke 28.11. klo 18 - 20
Tehtaanpuiston koulun auditoriossa, Vuosaarentie 7 (100 m Vuosaaren metroasemalta).

Kaavaluonnos on esillä viraston lisäksi Vuosaaressa Vuotalolla 26.11. - 14.12.07.
Mielipiteet KSV:lle asiasta siis 14.12. mennessä.
Useita aikaisempia kannanottoja ja lausuntoja rakentamista vastaan löytyy Pro Mustavuoren sivuilta
www.freewebs.com/promustavuori.

Pajunen vs. Penttilä: yksityisautojen vai ihmisten kaupunki?

2007-11-23T12:22:00.001+02:00

Hakamäentien työmatkaruuhkaa. Tätä herkkua on Jussi Pajusen mielestä saatava lisää kantakaupunkiin, ja liikenteen sujuvoittamiseksi Keskuspuistoakin sopii lohkaista Hakamäentien perus"parannuksen" tieltä.

Helsingin ylipormestari Jussi Pajunen nostatti Hesarin keskustelujen ehkä kaikkien aikojen vilkkaimman reagoinnin esittäessään, että lääke yhdyskuntarakenteen hajoamiseen pääkaupunkiseudulla olisi parantaa yksityisautoilun edellytyksiä, etenkin pysäköintimahdollisuuksia. Vastaleivottu kaupunkisuunnittelutoimen apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä reagoi tähän esittämällä autoille eräänlaista omaa versiotaan ruuhkamaksuista, jossa yksityisautoilijat subventoisivat joukkoliikennettä.

Keskustelua voi seurata ja siihen voi osallistua klikkaamalla otsikon linkkiä.

Kahden lähipuiston rakentaminen kuumentaa tunteita Vantaan Rajakylässä

2007-11-14T01:04:00.000+02:00

Aivan Helsingin rajan tuntumassa, Vantaan rajakylässä puistoiksi vahvistetut Keihäspuisto ja Pyöräpuisto on osoitettu pientaloalueiksi. Vantaan kaupungin mukaan kaavoitus on tarpeen, jotta alueella voitaisiin säilyttää nykyisenkaltaiset palvelut; tosin kaavoitus horjuttaa sitä alueellista viheraluetasapainoa, johon esimerkiksi Helsingin yleiskaavan selosteissa väitetään pyrittävän.

Tapaus osoittaa sen, että viheralueiden kaavoittaminen ei ole ainoastaan helsinkiläinen ilmiö, mutta myös alleviivaa tarvetta päästä nykyistä parempaan yhteistyöhön pääkaupunkiseudun suunnittelussa. Rajakylä-Länsimäki-Mellunmäki-raja-alue on erinomainen esimerkki paitsi kuntayhteistyön puutteesta, myös kuntarajojen mielivaltaisuudesta; käytännössä yhtenäisellä alueella, kuntarajat kulkevat miltei mielivaltaisesti käytännössä keskeltä pihoja.

Kuntarajojen mielivaltaisuus johtaa käytännössä esimerkiksi siihen, että mellunmäkeläiset käyttävät runsaasti Vantaan kaupallisia palveluja, joutuen kuitenkin maksamaan seutulipun hinnan, tai "joutuen" ajamaan autolla Hakunilaan tai Tikkurilaan, kuormittaen jo nytkin ylirasittunutta ja perus"parannusta" kaipaavaa Kehä kolmosta. Vastaavasti länsimäkeläiset ja rajakyläläiset kävelevät Helsingin puolelle, Mellunmäen metropysäkille. Siis he, jotka työskentelevät Helsingissä ja jotka haluavat oman auton sijasta käyttää julkisia kulkuvälineitä.

Hesarin www-sivulla julkaistun artikkelin aiheesta voi lukea klikkaaalla otsikkoa.

Green Space - akatemiaprofessori Marjatta Hietalan kirjoitus

2007-11-11T21:00:00.000+02:00

Niinipuu Helsingin Keskuspuistossa, Maunulan luontopolun varrella.

Akatemiaprofessori Marjatta Hietalan artikkelissa mm. todetaan, että:

"Viisi vuotta sitten Eduskunnan tutkijoiden ja kansanedustajien seura TUTKAS järjesti seminaarin otsikolla Vihreä kaupunki. Tässä tilaisuudessa todettiin että voimassa oleva maankäyttö- ja rakennuslaki perustuvat kestävän kehityksen periaatteelle Sen mukaan kaikilla kuntalaisilla on oikeus mahdollisimman monipuoliseen, terveelliseen, esteettiseen ja elämykselliseen ympäristöön. Laissa on nostettu esiin luonnon monimuotoisuuden ja muiden luontoarvojen säilyttäminen.

Ensimmäisestä pykälässä lain yleiseksi tavoitteeksi määritellään edellytyksien luominen hyvälle elinympäristölle sekä ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen edistäminen.

Tänään ekologinen osa jää käytännössä syrjään taloudellisuusnäkökulman tieltä. Tuossa tilaisuudessa esitettiin kansanedustajien suulla strategisen viheralueohjelman perustamista., sillä tiivistetyn ja yhä tiivistyvän yhdyskuntarakenteen ja riittävien viheralueiden välille ei tahdo löytyä tasapainoa. Tällöin tilaisuudessa ehdotettiin myös ekologisten polkujen rakentamista. Mutta sellainenhan oli Helsingin keskuspuistosuunnitelma, joka oli innovatiivinen aikanaan. Alue joka varattiin virkistyskäyttöön jo vuonna 1908 ja johon on liitetty urheilullisia toimintoja. Historiasta löytyy viisautta ja malleja, joita tämän päivän suunnittelijoiden ja päätöksentekijöiden on syytä kunnioittaa.

1990-luvulla ympäristöpsykologian tutkijat ovat lähestyneet kaupunkien asukkaita ja kysyneet asukkaiden mielipaikkoja. Kaikilla tutkituilla alueilla asuinalueen mielipaikka oli jokin puisto, metsikkö, ranta tai ulkoilupolku, toisin sanoen kaupungin sisäinen luonto, vesi ja viheralue. Mielipaikassa käynti helpotti stressiä, pahaa oloa ja päänsärkyä. Melulle haettiin vastapainoa luontoympäristöistä"

Suomen kaupunkitutkimuksen seuran arkistosta löytyvän artikkelin voi lukea kokonaan klikkamalla otsikkoa.

Luonnonsuojeluliitto huolissaan Etelä-Suomen metsistä

2007-10-22T21:19:00.000+03:00

Mustavuoren ylväitä kalliometsiä. Kuva: Toni Amnell

Artikkeli julkaistu alunperin Suomen luonnonsuojeluliiton www-sivulla, ja sen pääsee näkemään myös klikkaamalla otsikkoa.

Luonnonsuojeluliitto huolissaan Etelä-Suomen metsistä

(18.12.2003) Luonnonsuojeluliitto on huolissaan Etelä-Suomen metsien suojelun jähmeästä etenemisestä.

Oulujärven eteläpuolinen Suomi on metsien suojelun tyhjiötä, sillä alueen metsistä on suojeltu vain noin yksi prosentti. Suojelun tarve on ollut tiedossa jo kauan, mutta valtioneuvosto on silti siirtänyt mahdolliset päätökset suojeluohjelmasta vuoteen 2007. Siihen asti kokeillaan vapaaehtoisia suojelukeinoja muutamilla alueilla sekä toivotaan Metsähallitukselta lisäsuojelua valtionmailla niin sanotun Metso-ohjelman osana. Samaan aikaan metsätalouden tehostamiseen suunnataan huomattavaa lisärahoitusta.

Luonnonsuojeluliitto on erityisen huolissaan siitä, ettei metsien luonnonarvojen vaalimiseen käytetty panos vastaa alkuunkaan niihin ongelmiin, mitä voimakkaat hakkuut metsäluonnon monimuotoisuudelle aiheuttavat.

"Valtio tukee Etelä-Suomen metsien hakkuita ja kunnostusojituksia kymmenkertaisesti sillä rahamäärällä kuin mitä heikon suojelutilanteen hoitoon käytetään. Tämä kertoo yhteiskunnan painotuksista surullista kieltä. Toiminnan seuraukset nähdään jatkossa yhä köyhtyvänä lajistona ja metsämaisemana", Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija Sini Harkki sanoo.

Joulurauha valtion metsiin?

Myös valtion metsissä hakkuut jatkuvat voimakkaina niin suojelun kuin virkistyskäytönkin kannalta arvokkailla alueilla, kuten tänään toistamiseen kiistellyllä Lopen Keihäsjärven alueella. Luonnonsuojeluliitto toivookin nyt joulurauhaa kiistanalaisiin metsiin.

"Luonnonsuojeluliitto on ehdottanut Keihäsjärven alueelle ennallistettavaa suojelumetsää. Toivoisimme, ettei alueen hakkuita jatkettaisi ennen kuin pääsemme keskustelemaan aloitteesta ensi vuonna Metsähallituksen Länsi-Suomen luonnonvarasuunnitelman päivityksen yhteydessä", sanoo Marjo Kuisma, Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja.

Valtioneuvosto on antanut liikelaitos Metsähallituksen päättää itse suojelutoimista valtionmailla. Ennakkotietojen mukaan tämä on johtanut suojelukohteiden valinnassa niin tiukkaan seulontaan, että kyseessä on lähinnä yksittäisten metsäkuvioiden säästäminen arvokkaiden luontokohteiden säästämisen sijasta. Tämä ei ole suojelutilanteen parantamisen kannalta järkevää.

Luonnonsuojeluliitto haluaa muistuttaa, että Etelä-Suomessa metsäluonnon monimuotoisuuden ahdinko on vakava. Alueelle kohdistuu huomattava osa vuotuisista hakkuumääristä, ja niitä ohjataan erityisesti luonnon kannalta tärkeisiin vanhoihin kuusimetsiin. Kehitys on uhka monille jo harvinaistuneille metsien lajeille. Liiallisista hakkuista kärsii myös metsien monikäyttö. Etelä-Suomen metsien suojeluun tarvittaisiin pikaisesti rahoitusohjelma, joka turvaisi arvokkaimpien kohteiden suojelun jo ennen vuotta 2007. Valtionmaiden roolista Etelä-Suomen metsien suojelussa tulisi keskustella laajasti ja riittävä suojelu taata joustolla liikelaitoksen tulostavoitteessa.

LISÄTIEDOT:

Sini Harkki, metsäasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 050 582 1107
Marjo Kuisma, puheenjohtaja, Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri, puh. 050 593 0796

Ode vastaan Hannu: toinen erä

2007-10-17T10:34:00.000+03:00

Kuva: Toni Amnell

Helsingin Vihreät järjestää maanantaina 22.10. klo 18 Annantalolla, (Annankatu 30) yleisen, yleisölle ja lehdistölle avoimen keskustelutilaisuuden siitä linjasta, jota nyt valittavan Helsingin apulaiskaupunginjohtajan toimialalla vastedes noudatetaan. Keskustelemassa tehtävää hakevat Hannu Penttilä (sd) ja Osmo Soininvaara (vihr). Tilaisuuden juontaa Risto Hietanen Helsingin uutisista.

Paikalle kutsuttiin myös Kokoomuksen edustaja, mutta Kokoomus ei lähetä tilaisuuteen ketään. Syitä tähän voinee jokainen tykönään spekuloida. Joko Kokoomus haluaa jättää moisesta pikkuvirasta kamppailun Vihreiden ja demareiden keskenäiseksi hiekkalaatikkonahisteluksi, tai sitten Kokoomus tosiasiassa on jo lyönyt lukkoon kantansa, tehden kassakaappisopimuksen esimerkiksi sen puolueen kanssa, joka muutoinkin peesailee sitä esimerkiksi kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Tällöin sopii olettaa, että sopimukseen oltaisiin koplattu muitakin nimityksiä.

Tilaisuuden ilmoituksen voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Kaupunkimetsäliikkeen kokous ma 5.11. Uudella ylioppilastalolla

2007-10-15T10:26:00.000+03:00

Kaupunkimetsäliike kokoontuu maanantaina 5.11.2007 klo 17.30-20.00 kokoustila Cajsa-Politicuksessa Uudella ylioppilastalolla.

Osoite Mannerheimintie 5 B, 4. krs.

Vapaa pääsy.

TERVETULOA!

Apulaiskaupunginjohtajakisa: Ode vs. Hannu

2007-10-11T12:32:00.001+03:00

Hakamäentien ruuhkaa. Nykyisessä kaupunkisuunnittelussa katsotaan autojen tarpeet tärkeämmiksi kuin ulkoilijoiden tarpeet; liikenteen sujuvoittamiseksi, Hakamäentien levennys kaataa satoja puita Keskuspuistosta.

Pekka Korpisen jäädessä eläkkeelle, kaupunkisuunnittelutoimesta vastaavan kaupunginjohtajan paikka menee hakuun. Koska paikka koetaan tärkeäksi; siinä pääsee visioimaan kaupungin kehitystä, ja koska se on perinteisesti kuulunut kaupunginvaltuuston toiseksi suurimmalle ryhmälle, pikkulinnut ovatkin laulaneet, että Korpiselle tätä eläköityisen aikaistamista "suositeltiin". Kunnallisvaalithan koittavat jo vuoden päästä, ja silloin Helsingin toiseksi suurimman valtuustoryhmän paikka on taas haussa.

Helsingin Sanomat järjestää tänään (torstaina) 11.10 tentin kello 17 Sanomatalossa, jossa ehdokkailta voi esittää kysymyksiä heidän kaupunkipoliittisista visioistaan. Kilpailemmeko veronmaksajista Espoon ja Vantaan kanssa hinnalla millä hyvänsä? Tyhjeeneekö tulevaisuuden Helsinki palveluista, jotka siirtyvät laatikkomarketteihin, jolloin siitä tulee autoista nykyistäkin riippuvaisempi? Onko Helsinki c-luokan piilaakso vai maailmanlaajuisesti ihailtava puistokaupunki? Kunnioitammeko Bertel Jungin perintöä vai haluammeko Eliel Saarisen malliin korvata lahdet moottoriteillä ja Alvar Aallon esimerkkiä seuraten, tehdä Helsingin keskustasta kuolleen monumentin?

Ehdokkaat ovat Hannu Penttilä (SDP) ja Osmo Soininvaara (vihr.). Hannu Penttilä on toiminut pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n johtajana, kun taas Osmo Soininvaara on entinen peruspalveluministeri, yhteiskunnallinen ajattelija ja innokas joukko- ja kevyen liikenteen puolestapuhuja.

Joskus kieltämättä tuntuu siltä, että YTV onkin lyhennys sanoista yhteistyöttömyysvaltuuttamattomuus. Pääkaupunkiseudun yhteisestä maankäyttöpolitiikasta ei voi edes puhua, joukkoliikenteen käyttö kuntarajojen yli takkuaa ja palvelujen yhteiskäytöstä aletaan vasta pääsemään jyvälle.

Jos ei pääse tämäniltaiseen tilaisuuteen tai omalle kysymykselle ei jää tilaa Kimmo Helistön tai Maija Anttilan tärkeämmiltä kysymyksiltä tai se jää vastausta vailla, Helsingin Vihreät järjestää Annantalolla maanantaina 22.10 toisen tentin. Tästä tilaisuudesta seuraa infoa myöhemmin.

Megapolis 2022 - Kaupunkilainen ratkaisee ympäristöongelmat Vanhalla la 13.10

2007-10-09T20:09:00.000+03:00

Kuva: Inge Martonen

Megapolis 2022 - Kaupunkilainen ratkaisee ympäristöongelmat

Vanhalla ylioppilastalolla lauantaina 13.10. klo 11-04

Globaalin kaupunkilaisuuden festivaali kerää yhteen
mielenkiintoisimmat esiintyjät pohtimaan aikamme polttavimpia teemoja,
kuluttamista ja kaupunkien kehitystä. Neljä seminaaria,
kahvilakeskustelut, dokumenttielokuvat, taideteokset,
sankarikuluttajatori, Urbaani iltanuotio ja klubi etsivät uusia eväitä
kaupunkilaiseen elämäntapaan. Megapolis 2022 on vuoden suurin urbaani
ympäristötapahtuma Suomessa.

Tapahtuman ohjelma kokonaisuudessaan: www.megapolis2022.org

Puhumassa:
Sauli Niinistö, Paleface, Kirsi Piha, Isä Mitro, Maria Veitola, Risto
Penttilä, Ilona Hyötyläinen, Riitta Nieminen-Sundell, Osmo
Soininvaara, Tapani Ruokanen, Outi Ojala, Kimmo Helistö, Ari Nissinen,
Päivi Timonen, Tuomas Toivonen, Liisa Jokinen, Alex Nieminen, Helen
Evans, Heiko Hansen, Juha Huuskonen, Mathieu Marguerin, Markku Leijo,
Maija Paju, Peter Fredriksson, Laura Nordström, Silvia Modig, Maija
Anttila, Lasse Siurala, Tuomas 'Stuba' Nikula, Touko Renko

Kuvaa:
Annu Wilenius: Minun taloni ja Mongolia
Otto Karvonen: Tähän tulee
Pauliina Feodoroff: Non Profit (2007)
Roope Ahola: Rousseaun puutarha (2007)
Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta Kalleinen: The making of utopia (2007)
Elina Hirvonen: Paratiisi - kolme matkaa tässä maailmassa (2007)

Klubilla:
Urbaani iltanuotio
Trio Tetris
RinneRadio
Maria Gasolina
DJ Makelove, Mist*ts
DJ Rideon
Visuaalit kangastus.org

(Sisäänpääsy klubille 7 euroa)

Kerro oman kulutuksesi top 3 osoitteessa www.megapolis2022.org ja
voita liput klubille!

Osallistu illan visuihin tuomalla mukanasi omat kulutus- &
megapoliaiheiset kuvasi tai klippisi. Voit myös lähettää niitä
etukäteen osoitteeseen kangastus (miukumauku) megapolis2022.org.
(yhden viestin maksimikoko 10MB)

Järjestäjät: Dodo, Dodo HYY, Huuto!-galleria, Oranssi, Pikseliähky

Yhteistyössä: Suomen kuvalehti, Finfood Luomu, Ruohonjuuri, Gaudeamus,
Syke, Ekosähkö, Globe Hope, Kuluttajatutkimuskeskus, Visio,
Tuulivoimala.com, Ulkoasiainministeriö, YTV

----
Aleksi Neuvonen
aleksi.neuvonen@dodo.org
+358 50 534 4241

Megapolis 2022 - Kaupunkilainen ratkaisee ympäristöongelmat
Suomen suurin ympäristötapahtuma Vanhalla ylioppilastalolla 13.10.2007
www.megapolis2022.org

Helsinki rauhoittaa lisää metsiä ja saaria

2007-10-08T12:16:00.000+03:00

Lääkärinkadun alueen lehtometsää. Kuva: Kirsikka Bonsdorff

Hesarin uutisen aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Samalla voi osallistua aiheen ympärillä käytävään keskusteluun.

Uutinen: Lähiluonto entistä tärkeämpi

2007-10-07T23:11:00.000+03:00

Hesarin verkkoliitteessä julkaistussa Anna-Leena Pyykkösen mielipidekirjoituksessa 6.10.2007 todetaan, että lähiviheralueiden merkitys kasvaa kaupunkirakenteen tiivistyessä, usein juuri lähiviheralueille. Lisäksi hän toteaa, että lähiluonnon olemassaolo ehkäisee myös omalta osaltaan ilmastonmuutosta.

Koko kirjoituksen voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Adressi Kivinokan puolesta

2007-10-02T11:14:00.000+03:00

Adressin Kivinokan säilyttämisen puolesta voi allekirjoittaa klikkaamalla otsikkoa. Nyt Kivinokka on paitsi mökkialue, myös yleinen virkistysalue.

Kaupunkimetsien hoidoksi riittää silmälläpito ja tallautumisen ehkäisy

2007-09-26T20:53:00.000+03:00

Mustavuoren faunastoa. Kuva: Toni Amnell

Selostuksen väitöksestä voi lukea myös klikkaamalla otsikkoa.

Pääkaupunkiseudun metsät ja retkeilyalueet ovat kovassa käytössä, ja ihmisen toiminta vaikuttaa niihin monella tapaa. Helsingin yliopistossa tarkastettavan FM Susanna Lehvävirran väitöstutkimuksen mukaan puusto kuitenkin uusiutuu yhä luonnollisesti myös kaupunkimetsissä, vaikka uusiutumista uhkaa virkistyskäytön aiheuttama taimien tallautuminen. Tulosten perusteella kaupunkimetsissä voitaisiin siirtyä perinteisten metsänhoitotoimenpiteiden sijaan kunnossapitoon ja virkistyskäytön valvontaan.

Kaupunkimetsät ja retkeilyalueet tarjoavat virkistystä lähialueiden asukkaille. Kun tietyn alueen virkistyskäyttö lisääntyy, metsien luontainen uudistuminen voi olla vaarassa. Pahimmillaan metsämaa voi tallautua paljaaksi, eivätkä puuntaimet tai muukaan kasvillisuus säily hengissä. Tallautumisen vaikutuksia voidaan vähentää esimerkiksi kaatamalla puita luonnollisiksi esteiksi, jotka ohjaavat metsissä liikkumista tietyille alueille.

Väittelijä kyseenalaistaa puheet, joiden mukaan kaupunkimetsiä pitäisi säännöllisesti uudistaa erilaisin metsänhoidon toimenpitein. Tutkimustulosten perusteella kaupunkimetsien hoidossa voitaisiin luottaa enemmän kasvien luontaiseen levittäytymiseen ja sukkessioon, ja siirtyä perinteisten metsänhoitotoimenpiteiden sijaan kunnossapitoon ja virkistyskäytön valvontaan. Kunnossapitotoimenpiteitä ovat mm. mahdollisten riskipuiden kaataminen vilkkaasti käytetyiltä paikoilta, polkuverkoston huolto ja roskien siivous. Tulokset osoittavat myös, että metsien liika perkaaminen voi jopa lisätä kulumista: kun metsä tehdään harvennuksin kauttaaltaan helppokulkuiseksi, siellä myös kuljetaan joka kohdassa. Tällöin ei synny kapeita polkuja, vaan maa kuluu laajalta alueelta.

Väittelijän mukaan kaupunkimetsien luontainen uusiutuminen takaa niiden säilymisen tulevaisuudessakin. Metsien puulajirakenne voi kuitenkin muuttua, koska eri lajit reagoivat ihmisen aiheuttamiin muutoksiin eri tavoin. Esimerkiksi kuusi (Picea abies) kärsii metsäalueiden pirstaloitumisesta ja sen osuus metsissä saattaa vähentyä pitkän ajan kuluessa. Tällöin lehtipuut valtaavat kuuselta jäävän tilan; erityisesti pihlaja onkin jo paikoin runsastunut Helsingin seudulla. Jotta metsien kehityksestä ja eri puulajien selviytymisestä kaupunkioloissa saadaan lisää tietoa, tarvitaan metsäalueita, joita ei jatkuvasti käsitellä erilaisin hakkuin.

Tulokset ihmistoiminnan vaikutuksista metsissä eläviin, hyvinä bioindikaattoreina pidettyihin kovakuoriaisiin, maakiitäjäisiin, yllättivät tutkijan. Maakiitäjäisten, metsälajienkin, esiintyminen vähenee siirryttäessä metsäalueen reunavyöhykkeeltä kohti sen keskustaa. Lehvävirta epäilee tämän johtuvan siitä, että kaupunkimetsissä elävä eliökanta on jo sopeutunut kaupunkimetsien olosuhteisiin.

Susanna Lehvävirran väitöskirja ?Urban woodland ecology ?methodological perspectives and empirical studies? tarkastetaan biotieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 20.5.2005 klo 12 Viikissä Infokeskus Koronan luentosalissa 1 (Viikinkaari 11).

Lehvävirta on syntynyt Hyvinkäällä ja kirjoittanut ylioppilaaksi Helsingissä Töölön Yhteiskoulusta vuonna 1984. Hän valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1994. Hänen asuinkuntansa on Helsinki, mutta lapsuuden asuinpaikat Hämeessä (Kulju, Lempäälä ja Riihimäki) herättivät rakkauden metsiin.

Nykyisin hän siis asuu kaupungissa ja katsoo lähiluonnon kuuluvan kaupunkilaisen perusoikeuksiin.

Lisätietoja:
Susanna Lehvävirta
p. 040 730 4710 tai (09) 548 1162
sähköposti: susanna.lehvavirta@helsinki.fi

Viheralueiden arvottaminen vaikeaa

2007-09-12T21:39:00.000+03:00

Kuva: Inge Martonen

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla tiistaina 11.9.2007

Kaupunkisuunnittelun pahin vihollinen, tonttipula on viime aikoina taas nostanut päätään. Yhdeksi keinoksi lievittämiseen on ehdotettu viheralueiden arvottamista; mitkä viheralueet koetaan niin ehdottoman pyhiksi, ettei niihin saa kajota ja mitkä viheralueet taas voisivat olla mahdollista tonttireserviä, ainakin jos niille suunnitellut kaavoitushankkeet brändätään houkuttelevasti.

Kuitenkaan esimerkiksi Keskuspuiston eteläosaan Laaksoon suunnitellusta kerrostaloalueesta ei saada kuntalaisten silmissä hyväksyttävää edes kutsumalla rakennuksia kaupunkivilloiksi.

Viheralueiden arvottamista ei nähtävästi olla mietitty aivan loppuun saakka, sillä siihen liittyy monia ongelmia. Kuka arvottaa eri viheralueita ja miten?

Mahdollisessa neuvoa-antavassa kunnallisessa kansanäänestyksessä keskeisellä paikalla oleva tunnettu viheralue (esimerkiksi Keskuspuisto) olisi vahvoilla, kun taas syrjäinen mutta paikallisesti tärkeä metsä saattaisi jäädä rakennusmaareserviksi.

Voisiko jokainen antaa yhden äänen tärkeimmäksi pitämälleen viheralueelle, vai voisiko puoltoäänen antaa kaikille tärkeiksi katsomilleen viheralueille?

Jotta tällainen "vaali" olisi edes teoriassa mahdollinen, viheralueet pitäisi nimetä ja luetella yksiselitteisesti ja tyhjentävästi, jotta tiedetään, mistä äänestetään. Esimerkiksi Keskuspuisto tarkoittaa yhdelle Töölönlahden rantaa, toiselle Laaksoa, kolmannelle Maunulaa, neljännelle Pirkkolaa, viidennelle Paloheinää, kuudennelle Haltialaa ja seitsemännelle Vantaanjoen rantaa, vaikka osa näistä ei edes ole virallista Keskuspuistoa vaan Helsinkipuistoa ja osa taas hallitsevan tulkinnan mukaisesti ei ole puistoa ensinkään. Äänestyspaikoilla tulisikin olla esillä kartta, johon uhatut viheralueet olisi rajattu ja nimetty.

Jos taas Helsinki jaettaisiin vaalialueisiin esimerkiksi suurpiirien mukaan, jolloin voisi äänestää vain oman lähialueensa metsiä, tällöin lähtökohtana tulisi olla alueellinen viheraluetasapaino.

Vaali toimisi pudotuspelinä; jäljelle jäisi sama määrä viheralueita tai suhteellisesti sama pinta-ala viheralueita per suurpiiri. Jos vaali toteutettaisiin alueellisena, se olisi piiru kaupunginosademokratian suuntaan.

Toisaalta varsinkaan nuoret ihmiset eivät välttämättä samastu asuinalueeseensa, koska he muuttavat usein, tekevät työtään ja harrastavat oman asuinalueensa ulkopuolella. Toiseksi, välttämättä omaan kotiseutuun liittyvät asiatkaan ole kovinkaan tuttuja. On mahdollista elää koko ikänsä Herttoniemessä tietämättä, missä on Laajasalo.

Kolmanneksi, tällainen aluedemokratiamalli - joka ponnistaa samasta ideologiapohjasta kuin alkuperäinen itseriittoisten puutarhakaupunkien idea - siunaisi nimbyilyn, eli ihmisten ei olisi suotavaa eikä edes mahdollista ottaa millään tavalla kantaa muihin kuin oman elinmpäristönsä asioihin.

Michael Perukangas
puistotutkija ja -aktivisti
Oslo, Norja

Toni Amnellin vastine: Hangoittelua rakentamista vastaan

2007-09-07T14:49:00.000+03:00

Kuva: Toni Amnell

Helsingin Uutisissa 31.8.2007 julkaistun, Toni Amnellin vastineen saman lehden 26.8. ilmestyneen lehden artikkeliin "Hangoittelua rakentamista vastaan murtuu kampanjalla" - joka on linkattu tähänkin blogiin - voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Tilaa rakkaudelle: Vihreän Langan pääkirjoitus 24.8.

2007-09-03T12:43:00.000+03:00

Pulaa tonttimaasta? On totta, että Helsinki on jäänyt jälkeen Yleiskaavan mitoitusperiaatteistaan, mutta ne olivat alun alkaenkin epärealistisia. Vuosaaren sataman valmistuttua, vapautuville satama-ja varastoalueille, Laajasalon öljysatamaan ja Keski-Pasilaan mahtuu helposti 50-60 tuhatta asukasta, ilman että viheralueisiinkaan tarvitsee kajota. Lisää kaavoituskelpoista tonttimaata on lisäksi Sipoosta Helsinkiin liitettävillä alueilla, ja tämäkin ilman että tarvitsee kajota Sipoonkorpeen.
Kuva: Osa Helsingin yleiskaavakartasta 2002. Toni Amnell.

Vihreän Langan päätoimittaja Elina Grundström on näemmä julistanut Vihreän Langan mukaan huutokauppaan tonttimaasta pääkaupunkiseudulla. Kirjoituksen voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Väitetään, että lisäämällä asuntojen tarjontaa, voidaan vaikuttaa asuntojen yleiseen hintatasoon. En näe kuitenkaan yhteyttä esimerkiksi Eiranrannalle rakennettavien ja työläiskukkarolle ystävällisten asuntojen välillä. Kaupunkisuunnittelulautakunta ei ole kyennyt täyttämään sille täytettyä mitoitustarvetta, totta, mutta kaikkein silmiinpistävin tämä impotenssi näkyy siinä, että yleiskaavan voimassaoloaikana ollaan jääty jälkeen erityisesti sosiaalisen asuntotuotannon tavoitteista.

Helsinki: Close to the Forest, Nature in the City

2007-08-30T13:46:00.000+03:00

The Michael Michalik report on green areas of Helsinki can be read by clicking the headline.

Photo: Toni Amnell

Helsingin Uutiset: Hangoittelu rakentamista vastaan murtuu kampanjalla

2007-08-27T19:25:00.000+03:00

Helsingin Uutisissa 26.8. julkaistun jutun mukaan paine rakentaa on suuri, ja asukasyhdistyksien kanssa yhteistyössä pitäisi arvottaa viheralueet arvokkaampiin ja vähemmän arvokkaisiin. Sosiologi-kaupunkitutkijasta ripeästi yleiskaavasuunnittelijaksi muuntuneen Rikhard Mannisen suusta eriskummallista tekstiä; tässä ei puhu osallisuuden tutkija vaan sen säätelijä.

Artikkelin voi lukea helpommin klikkaamalla sitä, jolloin se muuttuu isommaksi.

Helsinkiläiset eivät halua kaavoittaa viheralueiden reunoille

2007-08-25T19:40:00.001+03:00

Suomen Gallupin kunnallisvaalien 2004 alla tekemän mielipidetutkimuksen mukaan

helsinkiläiset eivät halua kaavoittaa pientalotontteja viher- ja virkistysalueiden, kuten keskuspuiston, reunoille helpottamaan kaupungin tonttipulaa.Erityisen voimakkaasti ehdotusta virkistysalueiden reunoille kaavoittamisesta vastustavat Ruotsalaisen kansanpuolueen kannattajat, joista 69 prosenttia suhtautuu ajatukseen kielteisesti. Tiedot ilmenevät Suomen Gallupin Helsingin Sanomien toimeksiannosta tekemästä kyselystä, jossa haastateltiin 1102 helsinkiläistä kahden päivän aikana lokakuussa 2004.

Kysymystä viher- ja virkistysalueiden reunoille kaavoittamisesta alustettiin haastattelussa usein esitetyllä väitteellä, että lapsiperheet muuttavat pois Helsingistä, koska kaupungissa ei ole tarjolla tarpeeksi pientalotontteja.
Enemmistö, 58 prosenttia, kaikkien puolueiden kannattajista suhtautuu kielteisesti ehdotukseen. Selvä vähemmistö, 36 prosenttia, suhtautuu myönteisesti ajatukseen kaavoittaa tontteja viheralueiden läheisyyteen. Seitsemän prosenttia vastaajista ei osannut sanoa mielipidettään asiaan.

Vasemmistoliiton kannattajista 64 prosenttia ja vihreiden kannattajista 66 prosenttia ei helpottaisi tonttipulaa kaavoittamalla viher- ja virkistysalueiden reunoille. Myös kokoomuksen, keskustan ja Sdp:n kannattajista yli puolet vastustaa ajatusta, mutta samojen puolueiden kannattajista hieman keskimääräistä useammat suhtautuvat myönteisesti pientalotonttien kaavoitusehdotukseen virkistysalueiden reunoille. Keskustan ja kokoomuksen kannattajista 40 prosenttia kaavoittaisi viheralueiden laidalle, demareidenkin tukijoista 39 prosenttia.

Tutkimustulosten virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.

Mielipidekyselystä tehdyn HS-verkkouutisen voi lukea myös klikkaamalla otsikkoa.

Kaupunkimetsäliike työväenopistossa

2007-08-21T11:19:00.000+03:00

Osa Kaupunkimetsäliikkeen syksyllä 2006 Stoassa pidettyyn luentosarjaan "Kasvun paikkana kansalaisyhteiskunta" liittyneestä näyttelystä, joka oli esillä Stoan käytävillä.

Kuva: Toni Amnell

Helsingin suomenkielisen työväenopiston toimintakertomuksessa vuodelle 2006 Kaupunkimetsäliikkeen Stoassa järjestämä luentosarja "Kasvun paikkana kansalaisyhteiskunta" sai kiitettävästi huomiota. Ilmeisestikin kyseessä oli sen kaltainen uudenlainen avaus, jolla oli tilausta. Koko toimintakertomuksen voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Kaupunkimetsäliikkeen työpaja Suomen sosiaalifoorumissa 2007

2007-08-16T10:55:00.000+03:00

Osa Kaupunkimetsäliikkeen osastosta viime syksyn näyttelyssä Stoassa. Kuva: Toni Amnell

Suomen sosiaalifoorumi järjestettiin 21.-22.5 Arbiksella, Dagmarinkatu 3:ssa. Ohessa Kaupunkimetsäliikkeen seminaarin selostus. Koko sosiaalifoorumin ohjelmaan voi tutustua klikkaamalla otsikkoa.

Kaupunkimetsäliike
Järjestäjä: Kaupunkimetsäliike

Seminaarin / keskustelun kulku pääpiirteittäin:

Teemat:
- Kaupunkimetsien merkityksistä
- Asuntorakennusmaata riittää Helsingissä
- Asukkailla oikeus vaikuttaa kaavoitukseen.

Tarastin työryhmä tähtää valitusoikeuden kaventamiseen – otettava nyt kantaa.

Kaupunkilaiset puolustavat lähiluontoa eri puolilla: Pohjois-Vuosaaressa, Meri-Rastilassa, Malminkartanossa, Laajasalossa, Myllypurossa, Keskuspuistossa – kokemuksia siitä, että viranomaiset ja poliittiset päättäjät eivät ole kuulleet asukkaita vaan osittain jopa osoittaneet suoraa kuntalaisten halveksuntaa.

Seminaarin keskeiset tulokset / tavoitteet:
Eri kaupunginosissa toimivien ryhmien yhteisesiintyminen ja dialogi.

Osanottajamäärä 25

Helsinki jäänyt jälkeen asuntotuotantotavoitteistaan

2007-08-14T22:56:00.000+03:00

Uutisen voi alkuperäisenä lukea myös klikkaamalla otsikkoa. Toimituksen huomiona kuitenkin sanottakoon, että on turhaa syytellä asukasaktivismia siitä, että asuntojen hintataso on pilvissä. Toiseksikin, vuosittainen asuntojen rakentamistavoite todellakin on epärealistinen, suurempi kuin Helsingin asukasluvun vuosikasvu. Ehkä Helsingin kaupunki haluaa tukea perheiden hajottamista?

Helsinki jäänyt jälkeen asuntotuotantotavoitteistaan

Monet poliitikot ja virkamiehet pitävät Helsingin kaupungin tavoitetta saada syntymään joka vuosi 5 000 uutta asuntoa täysin epärealistisena. Näin esitetään valmisteilla olevassa maankäytön ja asumisen toteutusohjelman luonnoksessa.

"Tavoitteeseen on todella vaikea päästä. Mitä mieltä on esittää näin mahdottomia lukuja", suomii rakennuslautakunnan puheenjohtaja ja kaupunginhallituksen jäsen Kauko Koskinen (kok).

Helsinkiin rakennettiin ainoastaan 2 300 uutta asuntoa viime vuonna. Vuonna 2005 uusia asuntoja syntyi vain 2 700.

Sekä rakennuslautakunta että asuntolautakunta käsittelivät tiistaina lausuntoaan ohjelmasta, joka ulottuu vuoteen 2017 asti. Lautakunnat jättivät asian pöydälle.

Koskisen näkemyksen jakavat asuntolautakunnan puheenjohtaja Pekka Saarnio (vas) ja jäsen Raimo Nenonen (sd).

Tutkimuspäällikkö Timo Vuolanto kaupunkisuunnitteluvirastosta vahvistaa, että lähivuosina ei ole mitään mahdollisuuksia päästä lähellekään tavoitetta. "Vireillä on kolmena neljänä seuraavana vuonna hankkeita, joissa syntyy asuntoja noin puolet asetetusta tavoitteesta."

Huippuun noussut hintataso saattaa leikata kysyntää, poliitikot ja virkamiehet pelkäävät. Yksi keino hintatason hilaamiseksi alaspäin voisi olla kaupungin vanhojen vuokra-asuntojen myynti. Asiasta keskusteltiin rakennuslautakunnassa. Muutamassa vuodessa yli 3 000 vuokra-asuntoa vapautuu myyntirajoituksista.

"Markkinoille tulisi paljon asuntoja. Samalla kaupunki säästyisi kalliilta korjauksilta. Rahoilla rakennettaisiin uusia vuokra-asuntoja", Koskinen perustelee.

Lauantain 11.8. Ilta-Sanomissa kuvataan maankäyttöä otsikolla
"Kenellä on oikein varaa tähän"
ja alaotsikolla
"Suuret rakentajat pystyvät toiminnallaan säätelemään markkinoiden reaktioita"

Timo Tyrväinen, Aktian pääekonomisti, sanoo siinä asuntorakentamisesta
mm. Helsingissä esimerkiksi seuraavaa:
"Rakentamisalalla on monopolistinen kilpailutilanne. Suuret rakentajat pystyvät toiminnallaan säätelemään markkinoiden reaktioita. Nyt he pitävät kiinni korkeista hinnoista ja rajoittavat rakentamista."

1990-luvun alun ns. pankkikriisin ja -laman myötä katosi pienrakentajia, kilpailua ja ammattitaitoa. Asuntojen korkeat hinnat eivät siis johdu ns. rakennusmaan
vähäisyydestä vaan rakentamisen monopolisoitumisesta.

Pääekonomisti Tyrväisen mukaan Suomessa on luotu äärimmäisen kannattavat edellytykset uudisrakentamiselle.
Tyrväinen: "Tämä vaikeuttaa yritysten toimintaa, heikentää talouskasvua ja
verotuloja ja sitä kautta koko hyvinvointijärjestelmää. Se on aivan
käsittämätön asiantila, johon maan hallitukset ovat Suomemme päästäneet.
Esimerkiksi kunnissa saattaa olla käsitys, että tärkein tehtävä on maksinoida rakennusmaan hintaa. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että kuntaan muuttaisi lisää veronmaksajia."

Tyrväisen mukaan nyt ollaan tilanteessa, jossa kaikki toimet, joilla pyritään tukemaan ostajia, siirtyvät asuntojen hintoihin. "Jos tämä toimisi niin kuin markkinatalouden kuuluisi, niin silloin kun asuntoja tarvitaan, niitä rakennettaisiin."

Toimituksen huomiona sanottakoon, että on turhaa syytellä asukasaktivismia siitä, että asuntojen hintataso on pilvissä. Toiseksikin, vuosittainen asuntojen rakentamistavoite todellakin on epärealistinen, suurempi kuin Helsingin asukasluvun vuosikasvu. Ehkä Helsingin kaupunki haluaa tukea perheiden hajottamista?

Helsingin kaupungin maankäytön ja asumisen ohjelmaluonnos

2007-08-14T15:18:00.000+03:00

Kuva: Toni Amnell

LAUSUNTO KAUPUNGINHALLITUKSELLE HELSINGIN VUOSIEN 2008-2017 MAANKÄYTÖN JA
ASUMISEN TOTEUTUSOHJELMALUONNOKSESTA

Ymk 2007-1269

Ohjelmaluonnoksen voi lukea kokonaisuudessaan klikkaamalla otsikkoa. Tässä ympäristölautakuntaan lausunnolle mennyt tiivistelmä.

Hallintokeskus pyytää kaupunginhallitusta varten ympäristölautakunnan
lausuntoa MA-ohjelman 2008-2017 luonnoksesta 31.8.2007 mennessä
(hallintokeskuksen lausuntopyyntö 9.5.2007).

Lähtökohdat

Kaupunginhallitus päätti keväällä 2006 muuttaa asunto-ohjelman valmistelua
siten, että jatkossa laaditaan valtuustokausittain maankäytön ja asumisen
toteutusohjelma (MA-ohjelma). Samalla kaupunginhallitus päätti, että selvitetään
ohjelman aikajänteen pidentämistä ja ohjelman kytkemistä pääkaupunkiseudun ja
Helsingin seudun yhteiseen maankäytön ja asumisen ohjelmointiin.

Syksyllä 2006 kaupunginhallitus päätti, että MA-ohjelman valmistelussa
noudatetaan seuraavia linjauksia:

- Selvitetään tarvittavia toimenpiteitä runsaan 5000 asunnon rakentamiseksi vuosittain ottaen huomioon alueiden investointien rahoitus ja mahdolliset uudet toimintatavat mm. yksityisen sektorin kanssa.

- Asuntotuotannon hallinta- ja rahoitusmuotojakauman tavoitteet määritellään aluekohtaisesti.

- Erityisryhmien sekä nuorten, opiskelijoiden ja senioreiden asumiselle asetetaan omat erilliset tavoitteet.

MA-ohjelmassa määritellään kaupungin asuntopoliittiset tavoitteet tuotannon määrälle, monimuotoisuudelle, hallinta- ja rahoitusmuodon mukaiselle
rakentamiselle, asumisväljyyden kehittämiselle, talotyypeille, kaupungin
tontinluovutusperiaatteille sekä erityisryhmien asumisen järjestämiselle.

Tavoitteena on asuntorakentamisen hallittu ohjelmointi ja kokonaisvaltainen
näkemys sekä uusien että vanhojen asuntoalueiden kehittymisestä ja kehittämisestä sekä rakentamisedellytysten luomisen aiheuttamien kustannusten ennakointi.

Visio – laadukkaan asumisen Helsinki

Helsingin asuntopolitiikan päämääränä on tarjota asukkailleen laadukkaita,
eri elämäntilanteisiin sekä elintason muutoksiin soveltuvia asuntoja terveellisessä, turvallisessa ja viihtyisässä elinympäristössä. Helsinki on sekä seudullisesti että kansainvälisesti houkutteleva asuinpaikka. Asuntorakentamisen
ja vanhan asuntokannan kehittäminen toteutetaan taloudellisesti, ekologisesti ja
sosiaalisesti kestävällä tavalla. Olemassa olevien asuinalueiden elinvoimaisuutta vahvistetaan.

Ohjelmakauden 2008 - 2017 toimenpiteet

1. Asuntotuotannon kokonaismäärä

Tavoitteena on nostaa asuntotuotannon määrä 5000 asuntoon vuodessa.

2. Tuotanto kaupungin ja valtion omistamalla maalla

Kaupungin ja valtion omistamalla maalla aloitetaan ohjelmakaudella keskimäärin
4000 asunnon rakentaminen vuosittain.

3. Hallinta- ja rahoitusmuoto

Seudullisen tavoitteen mukaisesti vuosittaisesta uustuotannosta 20 % toteutetaan
valtion tukemana vuokra-asuntotuotantona. Helsingissä tämä tarkoittaa keskimäärin 1000 asuntoa vuodessa.

Hitas-, asumisoikeus-, vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja, nk.
Harava-vuokra-asuntoja sekä osaomistusasuntoja toteutetaan vuosittain 40 %
uustuotannosta eli keskimäärin 2000 asuntoa vuodessa.

Sääntelemättömiä omistusasuntoja toteutetaan 40 % uustuotannosta eli keskimäärin 2000 asuntoa vuodessa.

4. Kaupungin oma tuotanto

Kaupungin omaa tuotantoa varten varataan tontteja siten, että ohjelmakaudella
aloitetaan 1500 asunnon rakentaminen vuosittain.

5. Opiskelija-, nuoriso- ja senioriasunnot

Opiskelija- ja nuorisoasunnoille varataan tontteja vuosittain 100 – 150 asunnolle ja senioriasunnoille 100 – 150 asunnolle.

6. Sosiaalihuoltolaissa tarkoitettujen erityisryhmien asunnot

Erityisryhmien tarpeeksi arvioidaan noin 100 asuntopaikkaa vuodessa.

7. Tuotantorakenne

Tavoitetta 20% valtion tukemia vuokra-asuntoja, 40% nk. välimuotoa ja 40%
vapaarahoitteisia, sääntelemättömiä omistusasuntoja noudatetaan sekä uusia alueita rakennettaessa että täydennysrakentamisessa.

8. Tuotantorakenne erikseen nimetyillä alueilla

Jätkäsaaren ja Hernesaaren kantakaupunkimaisella alueella toteutetaan uusia
asumismuotoja kuten kaupunkipientaloasumista. Hernesaaren alue toteutetaan
pääasiassa sääntelemättömänä, vapaarahoitteisena omistusasuntotuotantona.

Keski-Pasilaa kehitetään asumispaikkana, jossa voi toteuttaa julkiseen
liikenteeseen tukeutuvaa urbaania elämäntapaa. Kehitetään aktiivisen työssäkäyvän väestön palveluasumista.

Sörnäisten- ja Hermanninrannan alueesta muodostetaan kulttuurisen pääoman alue, jolla asuu perheitä, yksinasuvia, opiskelijoita ja huippuosaajia.

Kruunuvuorenrannan alueen kehittäminen perustuu erilaisiin kerros-, terassi- ja pientaloratkaisuihin sekä merelliseen asumiseen.

9. Kaupungin tontinluovutus ja aluekokonaisuuksien luovuttaminen

Kaupungin tontinluovutuksella pyritään asuinalueiden positiivisen kehityksen
vahvistamiseen ja väestörakenteen tasapainottamiseen.

10. Uudet toteutusvaihtoehdot

Uusilla alueilla toteutustapoina ovat perinteisten menettelyjen lisäksi muun muassa erilaiset kumppanuushankkeet, kilpailuttamismenettelyjen monipuolinen ja entistä laajempi hyödyntäminen sekä tarvittaessa harkittu kehitys- tai toteutusyhtiöiden käyttäminen.

11. Asuntojen hankinta

Selvitetään kaupungin asuntohankinnan uusien hankintojen tarpeellisuus.

12. Hitas-järjestelmä

Selvitetään Hitas-järjestelmän kehittämistarpeet mm. mahdollisuus esim. 25 - 30 vuoden kuluttua vapauttaa kohde hitas-sääntelystä.

13. Asuntojen keskikoko

Perheille soveltuvien asuntojen lisäämiseksi ja asumisväljyyden kasvun
mahdollistamiseksi tavoitteena on 75 huoneistoneliömetrin keskipinta-ala
normaalissa kerrostaloasuntotuotannossa ja pientalorakentamisessa vähintään 110
huoneistoneliömetrin keskipinta-ala.

14. Täydennysrakentamisen edistäminen

Kestävän kehityksen ja energiatehokkuuden näkökulmasta kaupunkirakennetta
tiivistetään joukkoliikenneyhteyksien tuntumassa kaavoittamalla uusia asuinalueita sekä tiivistämällä ja tehostamalla vanhoja alueita.

EHDOTUS

Ympäristölautakunta päättänee antaa seuraavan lausunnon.

Maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008 – 2017 luonnoksen asumisen visiossa ja asunto- ja maapoliittisissa tavoitteissa on onnistuneesti tuotu esiin uuden ja vanhan asuntokannan ja tavoiteltavan elinympäristön muodostama kokonaisuus ja seudullisesti välttämätön yhdyskuntarakenteen eheyttäminen.

Helsingin kaupunkirakenteen tiivistäminen hyvien joukkoliikenneyhteyksien
tuntumassa on rakentamisen ja liikkumisen energiatehokkuuden ja siten sekä
ilmansuojelu- että ilmastonäkökohtien ja pääkaupunkiseudun ilmastostrategian
toteutuksen kannalta tärkeää.

Ympäristön terveellisyys, turvallisuus ja viihtyisyys ovat oleellisia imago- ja kilpailutekijöitä sekä yksittäisille asuinalueille että koko Helsingille.

MA-ohjelman vuosittaisen asuntorakentamismäärän tavoite on erittäin haasteellinen varsinkin, kun uusien suurten alueiden rakentamiskelpoiseksi saattaminen edellyttää kaupungilta poikkeuksellisen suuria investointeja.

Ympäristölautakunnan mielestä Maankäytön ja asumisen toteutusohjelmassa tulee kertoa, miten ohjelman toteutusta seurataan ja miten siitä raportoidaan
päätöksentekijöille.

Uudet ja vanhat alueet

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen on otettava huomioon
kaikessa rakentamisessa. VTT:n selvitysten mukaan voidaan uudisrakentamisessa
saavuttaa matalaenergiarakentamisella vähintään 70 % energiansäästö verrattuna
nykyiseen, uusiin rakentamismääräyksiinkin perustuvaan rakentamistapaan.

MA-ohjelman luonnoksen mukaan tavoitteena on asuntorakentamisen hallittu ohjelmointi ja kokonaisvaltainen näkemys sekä uusien että vanhojen asuntoalueiden kehittymisestä ja kehittämisestä. Laadukkaan asumisen Helsinkiä koskevassa toteutusohjelmassa tulisikin käsitellä myös nykyisten asuinympäristöjen ja –rakennusten laadun ja toiminnallisuuden parantamista ja tarvittavia resursseja.

Helsingin ilmanlaadusta on tulossa lisätietoa uusien alueiden suunnittelua ja vanhojen täydennysrakentamista varten. Parhaillaan on valmisteilla pääkaupunkiseudun ilmanlaadun leviämismallinnus, ja pääväylien ja katukuilujen ilmanlaadun leviämismallinnusta aloitetaan. Pääkaupunkiseudun ilmansuojeluohjelmaa laadittaessa tehdään selvitys asukkaiden altistumisesta ilman epäpuhtauksille.

Helsingin liikennemelutilanteesta ja melulle altistuvista valmistuu elokuussa sekä maankäytön suunnittelua että rakennusten peruskorjausta palveleva selvitys, joka on tehty EU:n ympäristömeludirektiivin vaatimuksesta. Syksyllä aloitetaan meluntorjunnan toimintasuunnitelman laadinta. Siinä käsitellään mm. kaavoituksen ja rakenteellisen meluntorjunnan keinoja.

Nykyisen asuntokannan korjaaminen ja perusparantaminen

Vanhojen alueiden kehittämiseen pyritään MA-ohjelman mukaan korjaus- ja
perusparannustoimintaa lisäämällä. Ympäristölautakunta toteaa, että
kerrostaloasumisen houkuttelevuutta pystytään lisäämään myös onnistuneilla
peruskorjauksilla ja lähiympäristön parantamisella.

Juuri valmistuneen valtakunnallisen Korjausrakentamisen strategia 2007 – 2017 mukaan korjaamisen tarve kasvaa huomattavasti. Strategiassa korostetaan mm. rakennusten energiatehokkuuden parantamista, hyvän sisäilman tärkeyttä ja materiaalitehokkuuden parantamista peruskorjausten yhteydessä.

Ekologisesti kestävästä rakentamisesta ja korjaamisesta tulee tarjota tietoa. Korjausrakentamisen strategiassa huomautetaan, että koska rakennuskantamme uudistuu vain yhden prosentin vuosivauhtia, on merkittäviä ilmastonmuutosta hillitseviä ja muutokseen sopeuttavia toimia kohdistettava olemassa olevaan rakennuskantaan.

Rakennusten lämmitys tuottaa pääkaupunkiseudulla 40 % hiilidioksidipäästöistä ja on suurin yksittäinen päästölähde. Ympäristölautakunta yhtyy sekä Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian 2030 luonnoksessa että Korjausrakentamisen valtakunnallisessa strategiassa esitettyyn näkemykseen, että informaatio-ohjauksen kehittämisen lisäksi tulee jatkossa varautua myös taloudellisen ohjauksen ja säädösohjauksen tehostamiseen.

Vanhojen asuntojen peruskorjauksissa tulisi huomioida myös ikkunoiden ja muun ulkovaipan ääneneristävyyden parantaminen, koska se on lähes ainoa keino vaikuttaa kantakaupungin melulle altistumisen vähentämiseen. Meluntorjunnan ja rakennusten energiatehokkuuden tavoitteet toteutuvat usein samoilla keinoilla. Ympäristölautakunta esittää, että kiinteistökohtaisen ääneneristävyyden
parantamista varten kehitettäisiin taloyhtiöitä varten samantapainen avustusmalli kuin on hissien rakentamiselle.

Asumisen ja autopaikan kustannusten irrottaminen toisistaan

Aiempien asunto-ohjelmien yhteydessä on tarkasteltu mahdollisuutta irrottaa asumisen ja autopaikan kustannukset toisistaan. Ympäristölautakunnan mielestä tämän toteutumista tulisi edelleen edistää myös MA-ohjelmalla. Kaupunkisuunnitteluvirasto on vuonna 2006 julkaissut Jätkäsaarta koskevan selvityksen liikkumisen ohjauksen keinoista, joita voitaisiin käyttää Helsingin uusilla asuinalueilla. Näin edistettäisiin yksin omalla autolla ajamiselle vaihtoehtoisia kulku- ja toimintatapoja ja voitaisiin vähentää henkilöautoliikennettä.

Kaupungin investoinnit

Ohjelmaluonnoksen mukaisen asuntorakentamisen toteutus edellyttää, ettei
kaavoituksessa ja alueiden rakentamiskelpoiseksi saattamisessa tule viivytyksiä.
Useilla alueilla ja erityisesti Sörnäisten ja Hermannin- rannan alueella
tarvitaan monenlaisia ympäristöselvityksiä ja -kunnostustoimia. Osayleiskaava-alueella toimii Helsingin Energian ja poistuvan Sörnäisten sataman lisäksi 16 ympäristölupalaitosta, joiden vaikutukset on otettava huomioon alueen toteutuksessa. Alueella on pitkä käyttöhistoria, ja jo tutkittujen alueiden maaperästä on löytynyt suuria pitoisuuksia raskasmetalleja, öljyjä, bentseeniä ja muita liuottimia, syanidia
ja polyaromaattisia hiilivety-yhdisteitä. Alueella toiminut bentseenitehdas on
sijainnut kalliosyvänteen reunalla, jolloin vesiliukoisen bentseenin esiintyminen ja leviäminen syvissä kerroksissa varsin etäällekin on mahdollista. Alueen tutkiminen ja kunnostaminen vie aikaa ja edellyttää kaupungin asiantuntijoiden tehokasta yhteistyötä.

Ympäristölautakunta toteaa, että terveellisen, turvallisen ja viihtyisän
asuinympäristön takaamiseksi on myös meluntorjunta hoidettava ennen uusien
asuinrakennusten käyttöönottoa. Yleiskaavan mukaisista uusista asuinalueista 30 % sijaitsee melualueilla. Tällä hetkellä sekä kaupungin että valtion meluntorjuntatoimet ovat riittämättömät ja vaativat lisää panostusta. Uusien
asuinalueiden rakentaminen ei kuitenkaan saa viedä resursseja vanhojen
asuinalueiden meluntorjunnalta. Erityisesti pääväylien varsilla sijaitsevien
vanhojen asuinalueiden meluntorjuntatilanne on huono.

Toteuttamalla lähipalvelut, mukaan lukien lähivirkistysalueet ja kevyen liikenteen yhteydet, asuntorakentamisen tahdissa voidaan sekä varmistaa helsinkiläisten asuinympäristöjen houkuttelevuus että vähentää turhaa liikkumistarvetta.

Kirje kaupunginhallitukselle (PL 1) ja pöytäkirjanote ympäristönsuojelu- ja
tutkimusyksikölle (Pulkkinen).

Lisätiedot:
Pulkkinen Pirkko, johtava ympäristötarkastaja, puhelin (09) 310 31518

Ympäristölautakunta 7.8.2007: Maastotapahtumien suuntalinjoja Helsingin kaupungin luonnonsuojelualueilla

2007-08-13T10:03:00.000+03:00

Koko esityslistan voi lukea klikkaamalla ylläolevaa otsikkoa.

4

MAASTOTAPAHTUMIEN SUUNTALINJOJA HELSINGIN KAUPUNGIN LUONNONSUOJELUALUEILLA

Ymk 2006-2349

ESITTELIJÄ

Helsingin kaupunginhallitus palautti 31.1.2005 ympäristölautakunnalle valmisteluun Skatanniemen luonnonsuojelualueen rauhoitusesityksen. Kaupunginhallitus halusi selvittää rauhoitusesityksessä olleen suunnistuskilpailujen kiellon tarkoituksenmukaisuuden yleensä rauhoitettavilla alueilla sekä sen, minkä tyyppisiä kilpailuja kielto koskisi.

Kaupunginhallituksen kehotuksen mukaisesti ympäristökeskuksessa on kuvattu suuntalinjat, jotka koskevat suunnistuskilpailujen ja muiden maastotapahtumien järjestämisen mahdollisuutta Helsingin kaupungin alueella sijaitsevilla tai Helsingin kaupungin ulkokunnissa omistamilla alueilla.

Suuntalinjojen tarkoituksena on kuvata luonnonsuojelualueiden soveltuvuutta maastotapahtumiin ja varmistaa, että maastotapahtumat eivät aiheuta vahinkoa luonnonsuojelualueen luontoarvoille esimerkiksi kuluttamalla kasvillisuutta tai häiritsemällä lintujen pesintää. Mikäli tällaista riskiä ei ole tai tapahtuman järjestäjällä on mahdollisuus ohjata tapahtumaa siten, että riski on vähäinen, ei myöskään ole syytä estää maastotapahtumaa siellä, missä omatoiminen retkeily on sallittua. Rajoitukset voivat olla alueellisia tai ajankohtaan perustuvia, ne voivat kattaa koko alueen tai osan siitä, ja niiden tulee olla perusteltuja kunkin alueen suojelutavoitteiden kannalta luonnonsuojelulain mukaisesti.

Suuntalinjoista järjestettiin kuulemistilaisuus ympäristökeskuksessa 11.12.2006. Lisäksi Suomen Suunnistusliitto ry:lle, Suomen Latu ry:lle, Suomen Luonnonsuojeluliitto ry:lle sekä Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry:lle annettiin mahdollisuus antaa kirjallinen lausunto. Suunnistusliitto ja Latu antoivat yhteisen lausunnon. Suomen luonnonsuojeluliiton aluejärjestön Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin edustaja lausui mielipiteensä kuulemistilaisuudessa. Viranomaisia ja asiantuntijoita edustaneet Ympäristöministeriön, Uudenmaan ympäristökeskuksen, Metsähallituksen ja Espoon ympäristökeskuksen edustajat lausuivat myös mielipiteensä kuulemistilaisuudessa.

Lausunnot ja mielipiteet

Suomen Suunnistusliitto ry. ja Suomen Latu ry. toteavat yhteisessä lausunnossaan mm. seuraavaa:

1) Ehdotetut periaatteet perustuvat virheellisiin laintulkintoihin etenkin luonnonsuojelulain 65 §:stä ja ovat ympäristöministeriön kannanottojen vastaisia. Niiden soveltaminen johtaisi käytännössä maastotapahtumien kieltämiseen luonnonsuojelualueilla.

2) Periaatteiden valmistelu ei ole ollut sopusoinnussa asian laajuuden ja merkittävyyden kanssa. Mahdollisuus tarkentaa jo perustettujen suojelualueiden määräyksiä on säilytettävä.

3) Kaupunginhallituksen hyväksynnän hoito- ja käyttösuunnitelmalle tulee riittää, ja alueellinen ympäristökeskus voi toimia lausunnonantajana. Suunnitelma valmistellaan ympäristölautakunnassa, ja ulkoilualueilla pyydetään liikuntalautakunnan lausunto.

4) Periaatteet ovat liian yleisluonteisia ja niistä puuttuvat tarkat määrittelyt.

Lisäksi lausunnossa perustellaan monin väittein ja esimerkein sitä, että maastotapahtumat eivät ole luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittamia hankkeita tai suunnitelmia, ja arvostellaan valmisteluprosessia hyvän hallintotavan ja siten hallintolain vastaiseksi.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri toteaa mielipiteenään mm., että maastotapahtumien järjestäminen luonnonsuojelualueella on periaatteessa mahdollista, jos se voi tapahtua luonnonarvoja vaarantamatta.

Pääkaupunkiseudun partiolaiset ry. toteaa mm. seuraavaa:

1) Yksipuoliset kaikenkattavat kiellot ja muut kuin maanomistajaluvat eivät ympäristöministeriön mukaan ole tarpeellisia, vaan maastotapahtuman järjestäjän on noudatettava rauhoitusmääräyksiä.

2) Vaatimus erillisistä Natura-arvioinneista yli 50 osallistujaa ylittäviltä partiolaisryhmiltä on kohtuuton, erityisesti koska pienryhmissä ulkoilijoiden määrä on moninkertainen.

3) Pääkaupunkiseudun virkistyskäyttöön soveltuvien alueiden ohjeistusta tulisi yhtenäistää parhaiten Metsähallituksen johdolla.

4) Partiolaisia ei ole otettu mukaan vuoropuheluun alueiden käytöstä ja asianosaisten kuulemista on tarkasteltu pelkästään muotoseikkojen osalta.

Uudenmaan ympäristökeskuksen, Espoon ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen edustaja pitivät keskustelutilaisuudessa suuntalinjoja asianmukaisina. Ympäristöministeriön kantaa ilmentää liitteenä oleva kannanotto, joka koskee kolmen luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmien luonnoksia.
Ympäristölautakunnan vastine lausuntoihin

Suuntalinjoissa kuvataan huomioon otettavia seikkoja yksittäistä luonnonsuojelualueen rauhoitusesitystä valmisteltaessa. Kunkin alueen rauhoitusesitys ja mahdollinen hoito- ja käyttösuunnitelma valmistellaan yksilöllisesti luonnonsuojelulain edellytysten mukaisesti, ja siinä vaiheessa pyydetään lausunnot asianosaisilta ja tarvittaessa järjestetään kuulemistilaisuuksia. Ympäristölautakunta ja Helsingin kaupungin ympäristökeskus toimivat valmisteluvaiheessa maanomistajan edustajina. Luonnonsuojelulain mukaiset suojelualuepäätökset tekee ja alueiden hoitoa ja käyttöä valvoo alueellinen (= Uudenmaan) ympäristökeskus. Suuntalinjojen yleisluontoisuuden ja viranomaisten välisen tehtäväjaon perusteella nyt järjestettyä kuulemista voidaan pitää riittävänä. Kyseessä ei ole päätös, vaan nykyisinkin sovellettavien suuntalinjojen esittely.

Ympäristökeskuksen nykyinen luonnonsuojelulain 65 §:n tulkinta noudattaa luonnonsuojeluhallinnon vakiintunutta käytäntöä. Hankkeet, joilla voi olla merkittäviä haittavaikutuksia Natura-alueisiin, tulee arvioida. Useimmiten arvio jää ensivaiheeseen (ei merkittäviä haittoja), jolloin raskasta ja laajaa varsinaista Natura-arviota laji- ja luontotyyppikohtaisine tarkasteluineen ja haittojen lieventämisohjeineen ei tarvitse laatia. Rajoittamaton määrä maastotapahtumia voi kuitenkin aiheuttaa merkittävää haittaa. Noudatettu menettely ei johda maastotapahtumien täyskieltoon. Käytäntönä etenkin suunnistustapahtumissa on jo nyt suojelualueiden ulkopuolellakin, että kulutusta erityisen huonosti kestäviä alueita pyritään kiertämään. Luonnonsuojelualueilla vaaditaan kuitenkin tässä suurempaa tarkkuutta kuin talous- tai virkistysmetsissä. Menettely parantaa häiriön rajoittamista lintujen pesimäaikana.

Sanamuodolla "voimassa oleviin rauhoitusmääräyksiin tai hoito- ja käyttösuunnitelmiin ei ole aihetta tehdä varta vasten muutoksia näiden periaatteiden vuoksi" tarkoitetaan sitä, että suuntalinjojen toteamisen ei ole tarkoitus johtaa rauhoitusmääräysten uusimiseen niillä alueilla, joissa maastotapahtumia on aiemmissa päätöksissä rajoitettu. Mahdollisuus uudelleenarviointiin tarjoutuu, jos alueiden säännöksiä muutetaan muista syistä. Sanamuotoa on tältä osin selvennetty. Suuntalinjoja on jo nyt noudatettu, koska ne perustuvat luonnonsuojelulakiin.

Tavoitteena ei ole teettää omaa Natura-arviota jokaisella yli 50 hengen ryhmällä, vaan laatia hoito- ja käyttösuunnitelmaan ohjeistus, jota noudattamalla pelkän hoito- ja käyttösuunnitelman Natura-arvio on riittävä. Metsähallituksen kanssa on tehty ja tehdään yhteistyötä Nuuksion Natura-alueella, josta pääosa kuuluu Nuuksion kansallispuistoon.

Ehdotusta hoito- ja käyttösuunnitelman hyväksymisestä kaupunginhallituksessa ja alueellisen ympäristökeskuksen toimimisesta vain lausunnonantajana ei ole mahdollista toteuttaa, koska se on ristiriidassa luonnonsuojelulain 6 §:ssä säädetyn alueelliselle ympäristökeskukselle kuuluvan valvontatehtävän kanssa.

Luonnonsuojelualueiden ensisijainen käyttötarkoitus on luonnon suojelu ja niiden osuus viheralueiden pinta-alasta pieni. Pienillä luonnonsuojelualueilla on yleensä rajoitettu jokamiehenoikeudellakin liikkumista, eivätkä tällaiset alueet sovellu maastotapahtumiin.

Suuntalinjat ovat luonteensa mukaisesti yleisiä pelisääntöjä, eikä vaadittuja tarkkoja määritelmiä, kuten alueiden pinta-aloja tai erityisiä linnusto- ja kasvillisuusarvoja ei ole niiden yhteydessä mahdollista eikä tarpeen määritellä lukuarvoina. Suuntalinjoja on joiltakin osin täsmennetty kuulemistilaisuuden jälkeen ja lausuntojen perusteella.

Luonnonsuojelualueiden tarkoitus sekä niitä hoitavat ja valvovat viranomaiset

Luonnonsuojelualueet perustetaan luontoarvojen suojelemiseksi, mutta samalla ne palvelevat ulkoilua ja virkistystä. Opasteilla, kulunohjauksella ja tarvittaessa käyttö- ja liikkumisrajoituksilla pyritään minimoimaan virkistyskäytön suojeltaville luontoarvoille aiheuttama haitta.

Luonnonsuojelualueita koskevista määräyksistä päättävä ja alueita valvova viranomainen on Uudenmaan ympäristökeskus. Helsingissä ja Helsingin omistamilla mailla ulkokunnissa rauhoitusmääräyksiä ja hoitoa suunnittelevat ja valmistelevat Helsingin kaupungin ympäristökeskus ja ympäristölautakunta, ja käytännön hoitotoimet kuuluvat yleisten töiden lautakunnan ja rakennusviraston toimialaan. Käytännössä ympäristökeskuksen ja rakennusviraston yhteistyö on tiivistä jo valmisteluvaiheessa. Pyydettyään lausunnot muilta asianomaisilta lautakunnilta ympäristölautakunta lähettää rauhoitusesityksen kaupunginhallitukselle, joka hakee rauhoitusta Uudenmaan ympäristökeskukselta. Ympäristökeskus laatii yhteistyössä rakennusviraston kanssa tarvittaessa luonnonsuojelualueelle hoito- ja käyttösuunnitelman, jonka kaupunginhallitus vastaavasti lähettää Uudenmaan ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi.

Maastotapahtumien soveltuvuutta luonnonsuojelualueille joudutaan arvioimaan uusia rauhoituspäätöksiä tehtäessä sekä hoito- ja käyttösuunnitelmia laadittaessa ja muutettaessa. Voimassa oleviin rauhoitusmääräyksiin tai hoito- ja käyttösuunnitelmiin ei ole aihetta tehdä varta vasten muutoksia näiden periaatteiden vuoksi. Sen sijaan vanhoja päätöksiä ja suunnitelmia muista syistä päivitettäessä on syytä arvioida uudelleen mahdollisuus ja tarve järjestää maastotapahtumia kullakin alueella sekä tarvittaessa muuttaa määräysten sanamuotoa siten, että suunnistusta ei mainita erikseen, vaan käytetään termiä ”maastotapahtumat”.

Luonnonsuojelulain mukaiset luonnonsuojelualueet Helsingissä ja Helsingin omistamilla mailla ulkokunnissa

Luonnonsuojelualueen perustamisedellytyksistä säädetään luonnonsuojelulain 10 §:ssä.

Luonnonsuojelualueen perustamisen yleisenä edellytyksenä on, että:

1. alueella elää tai on uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö tai ekosysteemi;

2. alueella on luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja;

3. alueella on erikoinen tai harvinainen luonnonmuodostuma;

4. alue on erityisen luonnonkaunis;

5. alueella on harvinaistuva perinneluontotyyppi;

6. luontotyypin tai eliölajin suotuisan suojelutason säilyttäminen tai saavuttaminen sitä vaatii; tai

7. alue on muutoin niin edustava, tyypillinen tai arvokas, että sen suojelu voidaan katsoa luonnon monimuotoisuuden tai kauneuden säilyttämisen kannalta tarpeelliseksi.

Käytännössä suojelualueilla toteutuu yksi tai useampi kohdista 1–6, kohta 7 tulee harvoin yksinään kysymykseen. Helsingissä tai Helsingin omistamilla alueilla ei ole myöskään yhtään pelkästään maisema-arvojen takia (kohta 4) perustettua luonnonsuojelualuetta. Kohdissa 1-3 ja 5-6 on mahdollista, että vapaa liikkuminen maastossa uhkaa suojelutavoitteita. Helsingin ja pääkaupunkiseudun ominaispiirre on suuri väentiheys, joka vaatii luonnonsuojelualueilla tarkempaa kulunohjausta kuin mitä valtakunnallisesti on keskimäärin tarpeen.

Luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksistä säädetään luonnonsuojelulain 24 §:ssä.

Luonnonsuojelualueen perustaminen

Alueellinen ympäristökeskus voi maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella perustaa 10 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun muun luonnonsuojelualueen 10 §:n 2 momentissa tarkoitetulle alueelle. Harkittaessa alueen perustamista on otettava huomioon myös muut yleiseen etuun liittyvät näkökohdat.

Päätökseen 1 momentin mukaisen luonnonsuojelualueen perustamisesta on otettava tarpeelliset määräykset alueen luonnon suojelemisesta ja tarvittaessa sen hoidosta. Päätökseen otettavalla määräyksellä voidaan luonnonsuojelualueella tai sen osalla myös kieltää liikkuminen tai rajoittaa sitä edellyttäen, että alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sitä vaatii.

Lähes kaikilla Suomen luonnonsuojelualueilla on rajoitettu jokamiehenoikeuksia kieltämällä kukkien poiminta ja leiriytyminen (esim. kansallispuistoissa on osoitettu telttailualueet). Jokamiehen perusoikeutta, vapaata liikkumista, rajoitetaan vain tarpeen mukaan. Liikkumistarpeen rajoitusten arviointi linnuston pesimärauhan suojelemiseksi on helpompaa kuin kasvillisuuden kulumisen kannalta. Etenkin pienillä suojelualueilla kasvillisuus muuttuu ympäröivän maankäytön erilaisten reunavaikutusten takia. Myös alueen läpi kulkevien polkujen reunoilla kasvillisuus muuttuu muistakin syistä kuin tallausvaikutuksen vuoksi. Koska suojelualueiden merkitys myös virkistyskäytölle on suuri, jonkinasteinen kasvillisuuden muuttuminen on hyväksyttävä. Polkujen merkitys kulutuksen kanavoijina on suurimmillaan pienillä asutuksen keskellä sijaitsevilla suojelualueilla.

Mikä on maastotapahtuma?

Tarkkaa määritelmää maastotapahtumalle ei ole. 1990-luvun rauhoituspäätöksissä asiaa on kuvattu sanoin ”suunnistus- ja muut maastokilpailut ja maastoharjoitukset”. Suunnistus edustaa tyypillistä maastotapahtumaa sikäli, että siinä liikutaan pitkiä taipaleita ulkoiluteiden ja polkujen ulkopuolella. Suunnistusta ei tule kuitenkaan leimata luonnolle erityistä haittaa aiheuttavaksi, eikä erilaisten harrastusten nimeäminen rauhoitusmääräyksissä ole muutenkaan tarkoituksenmukaista, koska uusia lajeja syntyy. Muita maastotapahtumia ovat esimerkiksi opastetut luontoretket, partiotaitokilpailut, erävaelluskilpailut jne. Suunnistus sopii kuitenkin maastotapahtuman esikuvaksi sikäli, että toiminta on hyvin organisoitua ja maastonkäyttölupien kysyminen ennen tapahtuman järjestämistä kuuluu itsestään selvästi lajikulttuuriin. Maastotapahtuma voidaankin määritellä järjestetyksi, maanomistajan lupaa edellyttäväksi tapahtumaksi, jossa liikutaan jalan teiden ja polkujen ulkopuolella. On kuitenkin selvää, että pieni ryhmä voi liikkua maastossa myös ns. maastoharjoituksissa jokamiehenoikeudella ilman maanomistajan lupaa. Nuuksion kansallispuistossa luvanvaraisen maastotapahtuman rajana on ympäristöministeriön vahvistaman hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan 50 henkeä. Tämä käytäntö sopii noudatettavaksi myös Helsingin suojelualueilla.

Maastotapahtumien kannalta kaikki suojelualueet eivät ole kiinnostavia. Maastotapahtumia halutaan järjestää ennen muuta sellaisilla suojelualueilla, jotka ovat riittävän laajoja tai joilla niitä on perinteisesti järjestetty. Myös suojelualueen sijainti ulkoilualueen yhteydessä liikenteellisesti edullisella paikalla lisää painetta järjestää maastotapahtuma osittain tai kokonaan suojelualueella.

Helsingin nykyisten luonnonsuojelualueiden liikkumisrajoitukset

Helsingissä on 40 luonnonsuojelualuetta ja Helsingin omistamilla alueilla ulkokunnissa 5 (taulukko liitteenä); yhteensä alueita on 45. Nykyisissä rauhoitussäännöksissä rajoitetaan jokamiehen liikkumisoikeuksia 39 tapauksessa. Pesimäaikainen maihinnousu- ja liikkumiskielto (yleensä 1.4.–15.8.) on 17 alueella. Liikkuminen on rajoitettu osalle aluetta, tavallisesti merkityille poluille, läpi vuoden tai pesimäaikana 22 alueella. Näistä 8 alueella on lisäksi kielletty maastotapahtumat sanamuodolla ”suunnistus- ja muut maastokilpailut ja maastoharjoitukset”.

Vain 6 luonnonsuojelualueella on vapaa jokamiehen kulkuoikeus. Näistä maastotapahtumat on erikseen kielletty 4 alueella. Ne ovat Slåttmossenin kohosuo, Stansvikin lehto ja kaivosalue, Elisaaren tammisto ja Bengtsårin lehto. Rauhoitussäännöksiin ei ole otettu maastokilpailukieltoa Pihlajasaaren lehtoon eikä Kaitalammen aarnialueelle.

Helsingin kaikilla luonnonsuojelualueilla, joilla linnusto on rauhoituksen perusteena, on rajoitettu pesimäaikaista liikkumista. Käytännössä tämä sulkee pois myös maastokilpailukäytön lintujen pesimäaikaan 1.4.(--31.7.)-15.8. Kun luonnonsuojelualueen pääperusteena on ollut kasvillisuuden suojelu, valtaosassa tapauksia myös jokamiehen kulkua on rajoitettu poluille. Slåttmossenin, Stansvikin, Elisaaren ja Bengtsårin yhteinen ominaisuus on melko suuri pinta-ala (5–17 ha). Tällöin kulumisherkkää kasvillisuutta ei ole pidetty tarpeellisena suojella rajoittamalla jokamiehenoikeutta, mutta maastotapahtumien tuomaa lisäkulutusta ei ole pidetty enää suotavana. Kaikki muodostavat myös isomman viheraluekokonaisuuden sellaisen osan, missä maastotapahtumakiellolla itse luonnonsuojelualueella ei ratkaisevasti rajoiteta mahdollisuuksia toimia laajemmalla alueella luonnonsuojelualueen ulkopuolella.

Ympäristöministeriön kannanotot

Helsingin kaupungin ympäristökeskus sai 3.2.2006 ympäristöministeriöltä lausunnon, joka koski Luukin, Hakjärven ja Pirttimäen hoito- ja käyttösuunnitelmien luonnoksia. Ympäristöministeriö vahvisti 5.9.2006 Nuuksion kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman. Ministeriö pitää tärkeänä yhtenäisiä ratkaisuja koko Nuuksion Natura-alueella.

Lausunnossa ja vahvistuspäätöksessä ministeriö korostaa suunnistus- ja muiden maastotapahtumien samanarvoisuutta muihin käyttömuotoihin nähden. Ministeriö suositteli kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnokseen sisältyneiden maastotapahtumien säännöstelyperiaatteiden (ajankohdan ja osanottajamäärän mukaan) sijaan luonnonpiirteiden ja kulutuskestävyyden arviointia, tapahtumajärjestäjäohjeita ja herkkien alueiden rajaamisesta sopimista tapahtumajärjestäjän kanssa. Lausunto on kokonaisuudessaan listan liitteenä.

Natura-alueiden erityiskysymykset

Natura-alueille sijoittuvien toimintojen lupamenettelystä säädetään luonnonsuojelulain 65 §:ssä. Luontovaikutusten arviointi on toiminnanharjoittajan vastuulla ja sen asianmukaisuutta valvoo alueellinen ympäristökeskus. Käytännössä varsinkin pesimäaikaisten maastotapahtumien vaikutus linnuston pesinnän onnistumiseen on työläs arvioitava.

65 §

Hankkeiden ja suunnitelmien arviointi

Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

Ministeriön kannanotoissa ei oteta kantaa maastotapahtumien järjestäjien kanssa tehtävien sopimusten tai tapahtumajärjestäjäohjeiden ja luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen Natura-arvion väliseen suhteeseen.

Mikäli maastotapahtumia säädellään rauhoitusmääräyksissä sekä hoito- ja käyttösuunnitelmissa, Natura-arvio voidaan ympäristölautakunnan käsityksen mukaan liittää suunnitelman osaksi. Jos taas herkkien alueiden rajaaminen tapahtuu yksilöllisesti jokaisen tapahtuman yhteydessä, järjestäjä joutuu toiminnanharjoittajana teettämään arvion. Ennen käytännön vakiintumista arviointien ohjaamisessa ja mitoittamisessa tarvitaan eri osapuolten kiinteää yhteistyötä.

Luonnonsuojelualueiden kestävyys

Helsingin luonnonsuojelualueet ovat tyypillisesti pieniä, ja ilman kulkurajoituksia niiden kasvillisuus muuttuisi voimakkaasti. Maastotapahtumien kannalta kiinnostavimpia ovat laajat suojelualueet.

Maastotapahtumat ja jokamieskäyttö aiheuttavat vähiten haittaa suojeluarvoille suojelualueilla, joiden pinta-ala on suuri, kasvillisuus kestävää ja linnustomerkitys suhteellisen vähäinen. Eri luontotyyppien kulutuskestävyyttä voisi karkeasti luonnehtia seuraavasti: suot ja muut kosteikot, kalliometsät ja lehdot kestävät huonosti kulutusta.

Tyypillisin suomalainen metsämaasto, puolukkatyypin kuivahko kangas ja mustikkatyypin tuore kangas, kestävät kulutusta suhteellisen hyvin. Näitä metsätyyppejä on kuitenkin suojelualueilla melko vähän.

Etenkin pienillä luonnonsuojelualueilla kasvillisuus kuluu helposti, ja käyttörajoitukset ovat tarpeellisia. Voidaan ennakoida, että luonnonsuojelualueiden käyttöpaine kasvaa jatkuvasti. Kulunohjauksen päätavoite on pitää valtaosa kävijöistä poluilla kaikilla suojelualueilla. Polkujen ulkopuoliset toiminnot, kuten marjastus tai maastotapahtumat, eivät luonteeltaan sovi kaikille alueille tai niiden osille. Marjastus- ja sienestyskausi sijoittuu kuitenkin kasvillisuuden ja linnuston kannalta kestävään aikaan, maastotapahtumat voivat aiheuttaa häiriötä ja kasvillisuuden kulumista keväällä ja alkukesällä, jolloin vasta kehittyvä kasvillisuus on herkkää tallaamiselle ja linnuilla, kuten monilla nisäkkäilläkin, lisääntymiskausi meneillään.

Ympäristöministeriö korostaa maastotapahtumien ja jokamieskäytön samanarvoisuutta. Maastotapahtumat ovat kuitenkin luvanvaraisia tapahtumia, eikä luvan myöntäjä voi kokonaan siirtää valvontavelvollisuuttaan tapahtumajärjestäjän omavalvonnan varaan.

Luonnonsuojelualueiden rauhoitusmääräyksiä tai hoito- ja käyttösuunnitelmia ei tule laatia niin löyhiksi, että alueen eläimistö häiriintyy tai kasvillisuus vahingoittuu ulkoilukäytön vuoksi samassa määrin kuin tavallisella virkistysalueella. Tämä olisi omiaan hämärtämään virkistys- ja luonnonsuojelualueen välistä eroa. Tavoitteena on edelleen pidettävä, että luonnonsuojelualueella liikkuja tietää olevansa luonnonsuojelualueella, vaikka käyttäisi aluetta vain läpikulkuun. Tästä syystä luonnonsuojelualueet merkitään opastein ja rajamerkein.

Maastotapahtumien järjestämisen yleiset suuntalinjat

Seuraavat yleiset suuntalinjat koskevat lähinnä yli 50 hengen järjestettyjä maastotapahtumia Helsingin kaupungin alueella sijaitsevilla ja ulkokunnissa omistamilla luonnonsuojelualueilla.

Mahdollisuus maastotapahtumien järjestämiseen tulee ilmaista selvästi rauhoitussäännöksissä. Termeistä ”suunnistus” ja ”maastoharjoitukset” luovutaan, koska maastotapahtumia on asiallista käsitellä kokonaisuutena ja mitään toimintaa leimaamatta. Mikäli niiden järjestäminen on ristiriidassa suojelutavoitteen kanssa, ne mainitaan kiellettyjen toimintojen joukossa. Tällöinkin niiden järjestämiseen jää poikkeusmahdollisuus maanomistajan ja Uudenmaan ympäristökeskuksen luvalla. Mikäli maastotapahtumien järjestäminen taas katsotaan mahdolliseksi tietyin ehdoin, ne mainitaan sallittujen toimenpiteiden puolella ehtoineen. Täysin vapaata maastotapahtumien järjestäminen niitä hyvin kestävälläkään luonnonsuojelualueella ei voi olla, koska maanomistajan lupa on aina tarpeen.

Yksittäisen luonnonsuojelualueen soveltuvuutta maastotapahtumiin arvioidaan mm. seuraavien seikkojen pohjalta:

- Linnusto: erityiset linnustoarvot estävät pesimäaikaiset (1.4.–15.8., joissakin elinympäristöissä kausi voi olla lyhyempi) maastotapahtumat, mutta tapahtumat ovat mahdollisia sesongin ulkopuolella. Laajojen suojelualueiden vähälintuisilla osilla maastotapahtumat voivat olla mahdollisia myös pesimäaikana.

- Kasvillisuus: jos erityiset kasvillisuusarvot kattavat vain osan alueesta ja ovat helposti paikannettavissa ja merkittävissä kartalle vältettäväksi alueeksi, ne eivät ole esteenä maastotapahtuman järjestämiselle. Jos koko luonnonsuojelualue on kasvillisuudeltaan herkkää tai suojeltavia lajeja on hajallaan koko alueella, tapahtumia ei tule järjestää kasvukauden aikana.

- Laajuus: laaja alue soveltuu edellisissä kohdissa ilmenevistä syistä maastotapahtumien järjestämiseen paremmin kuin suppea.

- Ajankohta: Esimerkiksi hiihtosuunnistus- ja muut maastotapahtumat maan ollessa roudassa tai lumen peitossa ovat mahdollisia myös luonnonsuojelualueilla.

- Vaikutusten arviointi: järjestämistä puoltaa se, jos maastotapahtuman järjestäjä pystyy arvioimaan ja seuraamaan vaikutuksia. Natura-alueilla se voi merkitä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen Natura-arvion tekemistä. Arvio voidaan tehdä myös hoito- ja käyttösuunnitelmasta, mikäli sen sisältämä maastotapahtumien ohjeistus on riittävän yksityiskohtainen. Ellei vaikutuksia pystytä luotettavasti arvioimaan, maastotapahtumia ei tule järjestää.

EHDOTUS

Ympäristölautakunta päättänee merkitä tiedoksi edellä esitellyt yleiset suuntalinjat, jotka koskevat maastotapahtumien järjestämistä luonnonsuojelualueilla.

Pöytäkirjanote esityslistateksteineen ja liitteineen kaupunginhallitukselle, Suomen Suunnistusliitto ry:lle, Suomen Latu ry:lle, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry:lle ja Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry:lle, pöytäkirjanote ympäristönsuojelu- ja tutkimusyksikölle.

Lisätiedot:
Pakarinen Raimo, ympäristötarkastaja, puhelin (09) 310 31534

LIITTEET
Liite 1
Muistio kuulemistilaisuudesta (maastotapahtumat)

Liite 2
Suunnistusliiton lausunto maastotapahtumien suuntalinjoista

Liite 3
YM:n lausunto Luukin ym. hoito- ja käyttösuunnitelmasta

Liite 4
Partiolaisten lausunto maastotapahtumista luonnonsuojelualueilla

Liite 5
Helsingin nykyisten luonnonsuojelualueiden liikkumisrajoitukset

Vihervyöhykkeet

2007-08-08T21:53:00.000+03:00

Töölönlahdelta Lappiin asti ulottuu viherkiila enää vain mielikuvissa - jos niissäkään. Jo Silvolan tekojärvelle tultaessa on ulkoilijan polkua ehtinyt katkoa seitsemän poikittaista liikenneväylää.

Espoolla on ollut suunnitelmissaan mittavia viheralueita. Pala palalta nämä ovat osoittautuneet tulevan rakentamisen reserveiksi. Tätä kirjoitettaessa käydään taistelua Kehä II:n liepeillä avautuvista peltoaukeista, Espoon viimeisestä kulttuurimaisemasta, kuten Hufvudstadsbladet otsikoi, (HBL 14.03.00, "Sista kulturlandskapet i Esbo"), kirjoittaessaan Suurpellon alueen yleiskaavoituksesta. Metropolin itäreunalla on puolestaan Vuosaaren sataman liikenne aiheuttanut omat, kompromisseiksi pähkäillyt ongelmansa.

Koko Metropolin osalta päädytään yhä kipeämmin sellaisen yleissuunnitelman tarpeeseen, joka rajaisi kerralla ne viimeiset vihervyöhykkeiden rajat, joita ei missään tilanteessa, ei millään ehdoilla eikä kenenkään painostuksesta tai houkutuksesta koskaan ylitettäisi. Kokemus - vaikkapa Helsingin keskuspuiston kohdalla - osoittaa, että kyllä ne sittenkin ylitetään. Vaan olisipa edes hyvä tahto, kartalle piirrettynä ja päätöksin sinetöitynä.

Ote Matti K. Mäkisen luvusta (s.13.) "Visioni Helsingistä" Helsingin kaupunkisuunnitteluseuran kirjassa "Uhattu Helsinki - kirja kaupunkisuunnittelun kriisistä".

Outi Alanko-Kahiluoto: Täydennysrakentamisesta

2007-07-24T23:59:00.000+03:00

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon (vihr.) blogikolumnin voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Kuva: Toni Amnell

Eeva Luhtakallio: Poliittisen osallistumisen ulottuvuudet

2007-07-20T23:58:00.000+03:00

Tutkija, VTM (sosiologi) Eeva Luhtakallion - joka oli yksi syksyn 2006 Kaupunkimetsäliikkeen Stoassa pidetyn "Kasvun paikkana kansalaisyhteiskunta" -luentosarjan alustajista - luentomuistiinpanot voi lukea klikkaamalla ylläolevaa otsikkoa.

Kaupunkimetsäliikkeen yhteinen ständi em. luentosarjaan liittyneestä näyttelystä.
Kuva: Toni Amnell

Helsinkiläiset haluavat asua urbaanisti

2007-07-17T00:47:00.000+03:00

Oslo on Helsingin kokoinen kaupunki. Se ei kuitenkaan leiki olevansa "puutarhakaupunki", puhumattakaan niiden verkostosta. Oslossa on kuitenkin pieniä, hoidettuja puistoja siellä täällä, puhumattakaan kaupunkimetsistä, joiden arvo on jopa virallisesti tunnustettu, hallinnollisena käsitteenä. Kuvan esittämät kerrostalot ovat aivan erään kaupunkimetsän reunalla, kuitenkin sen ulkopuolella. Ne eivät pilaa metsämaisemaa.

Helsinkiläiset haluavat asua urbaanisti

Tilastokeskuksen ja ympäristöministeriön julkistamasta Suomalaisten asumistoiveet ja mahdollisuudet -raportista kerrottiin julkisuudessa 17.5. Median mukaan suurin osa suomalaisista haluaisi asua omakotitalossa väljällä alueella ja vain 17 prosenttia haluaisi asua kerrostalossa.

Tilastokeskuksen verkkosivuilta löytyvän diagrammin mukaan tulos on Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun osalta kuitenkin häkellyttävän erilainen kuin muualla Suomessa.

Helsinkiläisistä omakotitaloa pitää tavoiteasuntonaan 29 prosenttia. Pääkaupunkiseudun muiden kuntien tulos on sekin vain 39 prosenttia ja suurissa yliopistokaupungeissa omakotitaloa pitää tavoiteasuntona niin ikään vain 41 prosenttia.

Median toivoisi tuovan julki myös paikallistason tilastotietoutta, etenkin kun pääkaupunkiseudun ero muuhun Suomeen on kyseisessä tilastossa merkittävä.

Helsinkiläistä perhettä ("yksi onnellisista") käytetään esimerkkinä valtakunnallisesta trendistä, vaikka helsinkiläisten trendin näyttää olevan päinvastainen.

Tilastokeskuksen tiedotteesta selviää myös, että suurituloiset ja koulutetuimmat eivät tavoittele omakotitaloa yhtä usein kuin muut.

Tätä taustaa vasten tuntuu oudolta, että kuluneen vuoden aikana on kerrottu usein "menestyjistä", jotka muuttavat kehyskuntiin (muun muassa HS 22.4.).

On vaara, että muodostuu itseään vahvistava kehitys, jota yksipuolinen uutisointi ruokkii. Syrjäinen omakotitalo hankalien yhteyksien taakse rakennetaan ehkä tiettyyn luokkaan kuulumisen alleviivaamiseksi, vaikka velkataakka kasvaisi kuinka suureksi.

Kukapa ei haluaisi lukea itseään "menestyjäksi" tai "yhteiskunnan hyväosaiseksi"? Kiiltokuvan kääntöpuolella istutaankin sitten useita tunteja päivässä autossa tai vaihtoehtoisesti hyväksytään sosiaalinen eristäytyminen.

Olisi aika tehdä juttuja vaihteeksi onnellisista kerrostaloperheistä Helsingin kantakaupungissa tai esikaupunkialueilla. Elämänlaatuun vaikuttavat niin monet seikat.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella olennaista on ilmeisesti oman pihan koko, kaupungissa taas pikemminkin työpaikkojen ja palveluiden läheisyys, hyvät joukkoliikenneyhteydet sekä muiden ihmisten tuottaman urbaanin elämän aistiminen.

On harhaa väittää eristäytymishakuista omakotiasumista pääkaupunkilaisten unelmaksi samalla kun muun muassa Pohjois-Haagan, Kallion, Vallilan, Käpylän, Länsi-Pasilan ja Lauttasaaren käsittävän alueen asuntojen neliöhinnat nousevat nopeimmalla tahdilla Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaiseman tilaston perusteella.

Anna-Maija Sohn
arkkit.yo
Helsinki

Mielipidekirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 26.5.2007

Terveistä nuorista terveitä vanhuksia

2007-07-13T19:09:00.000+03:00

Osa Meri-Rastilan rantametsien puolustajien ständistä Kaupunkimetsäliikkeen näyttelyssä. Kuva: Toni Amnell

Helsingin Jyryn puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu Yrjö Enne valtuustopuheessaan, joka koski Rastbölen (Vuosaaren Rastilan) alueen ostoa virkistys- ja retkeilykäyttöön v. 1950:

"Mitä enemmän me tällaisia alueita saamme kaupunkimme nuorisolle, sitä vähemmän meille tulee menoja sairaaloista, se on ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa... Se on urheilu ja retkeily, joka antaa vähän enemmän ihmiselle vastustusvoimaa kuin jonkinlainen muu elämä. Jos me nuorison pakotamme viettämään loma-aikansa kaduilla ja kujilla kaupungeissa, ravintoloissa ja tanssipaikoissa, emmekä varaa heille kunnollisia retkeilymahdollisuuksia, silloin me olemme täysin väärällä tiellä. Se kielteisen kannan puolusteleminen, että kyseessä on niin suuri summa ei minusta pitäisi pelottaa ketään, sillä harvoin on kai täällä valtuustossa 120 miljoonaa (aikana, jolloin pennit olivat markkoja) pyydetty parempaan tarkoitukseen kuin tämä on..."

2000 -luvulla varmastikin paljon pienempi osa helsinkiläisistä, nuorisoa tai ei, viettää kesäaikaansa maaseudulla, joten lähivirkistysalueiden merkitys sekä hyötyliikunnalle että luontosuhteen kehittymiselle on vain lisääntynyt näistä Enteen enteellisten ja kauaskatseisten sanojen päivistä.

Yrjö Ennen sitaatti Seppo Aallon luvusta (ss. 347-348) "Urheilu - viihteestä viihdeteollisuudeksi" kirjasarjan "Helsingin historia vuodesta 1945" II osasta "Suunnittelu ja rakentaminen, sosiaaliset ongelmat ja urheilu". Julkaisija Helsingin kaupunki.

Missä ovat Yleiskaavan laadulliset mittarit?

2007-07-11T23:33:00.000+03:00

Kaupunkisuunnittelun kliseet. Ote Kaupunkimetsäliikkeen näyttelystä. Kuva: Toni Amnell

Seuraavaksi sitaatti Tapio Periäisen luvusta "Helsinki, sen puistot ja ranta-arkkitehtuuri" Kaupunkisuunnitteluseuran kirjassa Uhattu Helsinki - kirja Helsingin kaupunkisuunnittelun kriisistä (julkaisseet Kustantajat Sarmala Oy / Rakennusalan Kustantajat RAK, 2000)

"Alustavasta (kirja julkaistu 2000, eli Yleiskaava 2002:n luonnosvaiheessa, toim.huom.) alueiden käyttösuunnitelmasta voi lukea ja nähdä, että Helsingin alueella on todella runsaasti erittäin kiinnostavaa tyhjää tilaa tehokkaaseen rakentamiseen ja vihreitä virkistysalueita elämää pursuaviin puistoihin ja rantoihin. Kuitenkin sillä ehdolla, että irrottaudutaan vanhoista aikansa eläneistä ja vanhentuneista kaavoista eikä kopioida ajan jo ohittamia suunnittelumalleja. Eikö yleiskaavan tule luoda sekä fyysisten että henkisten tavoitteiden suuret peruslinjat kaupunkisuunnittelussa, kaavassa piirrettynä ja suunnitelmassa verbalisoituna? Erityisesti aavan meren rannalla 60. leveyspiirillä olevassa ilmastossa."

"Yleiskaava 2002:n "Alustavasta alueiden käyttösuunnitelmasta" puuttuu pääkaupungin suunnittelun, maankäytön ja rakentamisen tavoitteiden esittely. Samoin puuttuvat käytettyjen käsitteiden määrittely. Mitä sisältävät ja tarkoittavat sanat: "virkistysalue", "merellisyys", "maisema", "maisemallinen", "ekologinen", "kaupungin laadullinen kehittäminen". Ellei näitä käsitteitä määritellä konkreettisesti ja selkokielisesti, virkamiehet voivat tulkita niitä mielensä mukaan ja hämätä asukkaita mielin määrin niin mediassa kuin asukastilaisuuksissa."

"Yleiskaava 2002:n luonnoksen ainoat mittarit ovat kerrosala, kerrosneliömetri, keskiväljyys, aluetehokkuus, rakennustehokkuus ja väestöennuste. Millä tavalla näillä mittareilla mitataan ja määritellään "kaupungin laadullinen kehittäminen"? Mitä käsite "laadullinen" sisältää? Sillä mikään Yleiskaava 2002:n luonnoksen mittareista ei mittaa kodin, viihtyvyyden, käytännöllisyyden, ekologisuuden, kestävän kehityksen arvoja. Sana "koti" esiintyy tekstissä, mutta vain yhden ainoan kerran!"

Jos edelläesitetyt Kaupunkisuunnitteluseuran moitteet kohdistuivatkin Helsingin Yleiskaava 2002:n luonnokseen, valmiissa ja vahvistetussa Yleiskaavassa ei voida useimpia näistä puutteista sanoa korjatun.

Yleiskaava on verikartta

2007-07-11T01:13:00.001+03:00

Yleiskaavakartan osia. Kuvat: Toni Amnell

Helsingin Yleiskaava 2002 on kaupunkisuunnitteluviraston laatima ehdotus Helsingin alueiden käyttösuunnitelmaksi. Värityksensä johdosta Yleiskaavan luonnos on saanut nimekseen "Verikartta". Sen mukaiset uudet rakennettavat massiiviset asuntoalueet, jotka luonnoskartassa on merkitty punaisella, edellyttävät mittavia ranta-alueiden täyttöjä ja vähentävät edellisen vuoden 1992 Yleiskaavan mukaisia keskeisiä virkistysalueita.

Yleiskaavakarttaan merkityille uusille asumisalueille mahtuisi Helsingin nykyisen asumisväljyyden mukaan laskettuna yli 320 000 uutta asukasta. Ne väestön kasvuennusteet, joita Yleiskaava 2002:n valmisteluissa on käytetty perusteluina, on saatu pikemminkin sammakon sisuksia kuin reaalimaailmaa tutkimalla.

Järkevintä olisi, että laadittaisiin vähintään Helsingin, Espoon ja Vantaan kattava yhteinen yleiskaava -

- tai toim.huom. yhdistettäisiin pääkaupunkiseudun kaupungit yhdeksi kaupungiksi, Helsingiksi.

Yleiskaavakarttaa voi katsoa menemällä allaolevaan linkkiosoitteeseen:

http://www.hel.fi/static/ksv/www/YK2002_fin.pdf

Lähde: Uhattu Helsinki - kirja Helsingin kaupunkisuunnittelun kriisistä. Helsingin kaupunkisuunnitteluseura - Stadsplaneringssällskapet i Helsingfors. Kustantajat Sarmala Oy/Rakennusalan kustantajat RAK 2000.

Testaa: Millainen kaupunkilainen olet?

2007-07-02T19:19:00.000+03:00

Hyvä kasvaa Helsingissä -hankkeen kotisivuilta löytyvän testin voi tehdä klikkaamalla otsikon linkkiä.

Kuva: Toni Amnell

Helsingin kaupungin ympäristöraportti v. 2006

2007-06-18T15:52:00.001+03:00

Imikkä Mustavuoressa. Kuva: Toni Amnell

Helsingin kaupungin ympäristöraportti vuodelta 2006 on luettavissa klikkaamalla otsikkoa.

Paloheinä -golfille lisää elintilaa

2007-06-18T09:48:00.000+03:00

Kaupunginhallitus päätti kokouksessaan 11.6., että Paloheinän jokamiesgolfkentän laajennussuunnitelma etenee joistakin hajasoraäänistä huolimatta valtuustoon. Laajennushanketta on perusteltu ohikulkijoiden turvallisuudella, vaikka siitä periaatteesta, että osa Keskuspuistosta (tai Helsinkipuistosta) on varattu yhden urheilulajin tarpeisiin, voikin olla lähtökohtaisesti ainakin kahta mieltä. Useiden kaupunkitutkijoiden mukaan nykykaupungissa käydään hegemoniakamppailuja, joissa keskeisenä kysymyksenä on, kuuluuko kaupunkitila kaikille ja onko olemassa ei-kaupallista julkista tilaa.

Linkki kaupunginhallituksen pöytäkirjaan tulee heti kun pöytäkirja on saatu internettiin. Asia ei ollut edes esityslistalla, ei.

Vaikkakin golfkenttä voikin olla kulttuurimaisemaa, ja esimerkiksi Talin golfkenttä on saattanut "pelastaa" alueen rakentamiselta, ehkä alueesta olisi enemmän iloa virkistysalueena jos suunniteltu laajennusalue oltaisiin maisemoitu esimerkiksi kukkaniityksi.

KÄHMINTÄÄ!

Maija Anttila: Ei-liikkeistä

2007-06-12T20:06:00.000+03:00

Maankäyttö- ja rakennuslaissa suotua kansalaisvaikuttamista luullaan usein kansalaisvaikeuttamiseksi. Anttilan kolumnin voi lukea klikkamalla otsikkoa.

Kaupunkimetsäliike puolustaa metsiä jokamiehenoikeutena ja jokamiehenoikeutta käyttää lakisääteistä vaikutusmahdollisuuttaan kaavoituksessa.

Kuva: Toni Amnell

Maija Anttilasta lähipuistojen puolustaja?

2007-06-12T19:49:00.000+03:00

Ote Maija Anttilan nettikolumnista (julkaistu Kallio -lehdessä):

"Puistojen merkitys kaupungissa on suuri. Ne ovat niitä lähivirkistysalueita, mitä kaivataan. Mielellään sitä istuu puiden katveessa nauttien istutuksista ja tuoksuista. Mukana voi olla syötävää ja juotavaakin. Helteisessä kesäkaupungissa se on nautinto. Monissa kaupungeissa eri puolilla Eurooppaa puistot ovat ihmisten kohtaamispaikkoja ja niissä viihdytään."

Koko kolumnin voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Paasisammal Mustavuoressa.
Kuva: Toni Amnell

Luontoliiton kevätseuranta

2007-06-08T13:36:00.000+03:00

Vaikka enää ei varsinaisesti voikaan puhua keväästä, Luonto-Liitto kerää tämänvuotisessa kevätseurannassaan tietoja Suomessa esiintyvistä lisko- ja sammakkolajeista. Kaikki havainnot liskoista ja sammakoista voi ilmoittaa Luonto-Liittoon. Ilmoitusohjeet ja -menettelyt löydät klikkaamalla allaolevaa linkkiä, ja kevätseurannan yleiset ohjeet otsikon linkistä:

http://www.luontoliitto.fi/kevatseuranta/havainto.html

Retki Vartiosaareen

2007-06-07T15:54:00.000+03:00

Kuva: Marko Leppänen, kuvalähde: http://www.kaupunginosat.net/vartiosaari

Helsingin Vihreiden Viheraluetyöryhmä ja Itä-Helsingin Vihreät kutsuvat kaikki helsinkiläiset vihreät iltaretkelle Vartiosaareen keskiviikkona 13.6. Omat eväät mukaan. TAVATAAN HERTTONIEMEN METROASEMALLA KLO 17. Ilmoittaudu mukaan (kuljetus soutuveneellä): kirsikka@kirsikka.info tai tekstarilla 040 764 5743.

Yleiskaava 2002 -käsittelyssä vihreiden ryhmäpuhe käsitteli Vartiosaaren huvila- ja virkistyssaarta näin: "Vartiosaaren kohdalla on tarpeen tehdä verraten pian saaren virkistyskäyttöä tukeva käyttösuunnitelma. Sen avulla pitäisi myös mahdollistaa Vartiosaaren kytkeminen kaupungin saaria koskevan vesiliikenteen kehittämiseen. Vartiosaaresta voisi kehittyä eräänlainen itäisen Helsingin Seurasaari. Se edellyttää kuitenkin olemassa olevien luonto- ja kulttuuriarvojen huomioonottamista sekä saaren tekemistä virkistyskäytön kannalta paremmin saavutettavaksi."

Tule tutustumaan Vartiosaareen http://www.kaupunginosat.net/vartiosaari ja kertomaan oma visiosi sen tulevaisuudesta. Retken jälkeen otamme kantaa siihen, miten saaren virkistyskäyttöä voisi helsinkiläisten vihreiden mielestä kehittää. Tapaamme oppaamme Päivi Nikulan klo 17.30 Reposalmessa, josta soudamme yli Fallboon rantaan. Reposalmeen pääset näin: Metrolla Herttoniemeen. Laajasalon busseilla (ainakin 85 ja 88) 10 min, jäädään pois Yliskylässä, Ilomäentien pysäkillä. Ilomäen tietä jatketaan bussin suuntaan, Reposalmentielle ja rantaan asti. Fallbo on mökki, jossa voimme säilyttää tavaroita, keittää teetä ja syödä omia eväitämme. Kierrämme saarta käyden mm. muutamien yhdistysten mökeillä ja näköalapaikalla. Keskustelemme saaren nykyisestä ja tulevasta käytöstä.

Retkelle on lupautunut mukaan myös Vihreiden tuore varapuheenjohtaja Mari Puoskari, joka kertoo valtuustoryhmässä ja kaupunkisuunnittelulautakunnassa käydyistä keskusteluista.

Kuvaus retkestä löytyy blogista skutta.blogspot.com.

KHO:n asemakaavaratkaisut 2001-05 valituslupajärjestelmään siirtymisen näkökulmasta

2007-06-03T16:56:00.000+03:00

Ympäristöministeriön raportin "Korkeimman hallinto-oikeuden asemakaavaratkaisut 2001-05 valituslupajärjestelmään siirtymisen näkökulmasta" voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Kuva: Toni Amnell

Suunnitelmien ja ohjelmien YVA -yhteenveto: kokemukset Suomessa

2007-06-03T16:52:00.000+03:00

Karstasammal Mustavuoressa. Suunniteltu alueen lisärakentaminen lisäisi Mustavuoren kuormitusta, mikä olisi alueen herkälle kasvillisuudelle katastrofi.
Kuva: Toni Amnell

YPM:n YVA (ympäristövaikutusten arviointi) -raportin voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

MRL:n soveltaminen hallintotuomioistuimissa 2001-2003

2007-06-03T16:46:00.000+03:00

YPM:n raportin maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Kansalaisille jää yleensä kaavoitusprosesseissa todistelijan, selittelijän ja puolustelijan rooli.

Kuva: Toni Amnell

Helsingin maankäytön kehityskuvan luonnos

2007-06-03T14:12:00.000+03:00

Yleiskaavan 2002 kartta Laajasalon alueelta. Kuten tunnettua, Yleiskaava on maankäytön yleisiä poliittisia tavoitteita ohjaava referenssidokumentti, mutta ei velvoittava direktiivi.

KSL:n esityslistalla 24.5.2007 olleen Helsingin maankäytön kehityskuvan luonnoksen voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Yhteistyöllä hyvää ympäristöä - YPM:n julkaisu

2007-06-02T18:22:00.001+03:00

Kaupunkimetsäliikkeen perustaneet ihmiset ovat ymmärtäneet sen, että yhteistyö on voimaa.
Kuva: Toni Amnell

Ympäristöministeriön julkaisun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Nettiadressi Kivikon jätteenpolttolaitosta vastaan

2007-05-31T18:29:00.000+03:00

Adressin voi allekirjoittaa klikkaamalla otsikkoa.

Metsäretki Laajasaloon tiistaina 5.6.

2007-05-30T09:39:00.000+03:00

LUONTORETKI ti 5.6.2007 klo 18-20

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy ja Laajasalo-Degerö Seura järjestävät Maailman ympäristöpäivänä 5.6. luontoretken Laajasalon valtakunnallisesti arvokkaalle kallioalueelle. Retken aikana tutustutaan kallioalueen luontoon sekä vanhaan rautakaivokseen.

Oppaina alan asiantuntijoita. Lähtö Koirasaarentien ja Henrik Borgströmin tien risteyksen metsänpuoleisesta kulmasta.

Tervetuloa!

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy (http://www.sll.fi/yhdistykset/helsy/)
Laajasalo-Degerö Seura ry (http://www.laajasalo.net/)

Asukaskysely Helsingin viheralueiden hoidosta

2007-05-29T22:39:00.000+03:00

Kyselyyn pääsee klikkamalla linkkiä.

Kevättalvista Keskuspuistoa.
Kuva: Michael Perukangas

Kaupunkimeren vihreät saaret. Artikkeli kaupunkiekologiasta Vihreässä Langassa

2007-05-29T22:20:00.000+03:00

Lehtohaivensammal Mustavuoressa.
Kuva: Toni Amnell

Vuonna 2000 julkaistun, professori Jari Niemelän haastattelun sisältävän jutun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Helsingin rakennusviraston kaupunkimetsä-sivu

2007-05-15T22:42:00.000+03:00

HKR toteaa, että mitä lähempänä asutusta metsät sijaitsevat, sen ahkerammassa ulkoilukäytössä ne ovat. Kaupunkialueilla myös saastekuormitus on suurinta, ja tämä altistaa kaupunkimetsät myös lahottajille, hyönteis- ja myrskytuhoille.

HKR:n kaupunkimetsäsivuun voi tutustua klikkaamalla otsikkoa.

Kuva: Toni Amnell

Läppä - Länsi-Helsingin Pyöräilypäivä lauantaina 12.5.

2007-05-09T22:12:00.000+03:00

Jo perinteeksi muodostunut Läppä järjestetään tänä vuonna lauantaina 12.5. alkaen kello 12.

Lähtöpaikkana on Keskuspuiston lounaisin kulmaus, Urheilukadun pää, nk. Lääkärinkadun alue.

Mikä sitten on Läppä? Aikaisemmin Länsi-Helsigin Pallottelupäivänä tunnettu tapahtuma on tänä vuonna Länsi-Helsingin Pyöräilypäivä. Vajaan kymmenen kilometrin mittainen leppoisa fillarireitti lähtee kaavoitusuhan alaiselta Lääkärinkadun palaselta Keskuspuistoa, ja laskeutuu alas Urheilukatua Töölönlahden rantaa musiikkitalon huoltotunnelitöiden miltei tuhoamaan Kaupunginmuseon puistoon. Siitä jatketaan niissä maisemissa, jonne kaupunki asukkaidensa suureksi iloksi suunnittelee nk. Finlandia-puistoa. Matkalla voidaan tarkistaa, onko Aulis Juneksen huvila jo kenties tipahtanut ratakuiluun. Takaisin lähtöpisteeseen kuljetaan Kasvitieteellisen puutarhan ja Eläintarhan urheilukentän ja skeittirampin kautta.

Kutsu on avoin kaikille polkupyörän omistajille. Mukaan uteliaisuutta ja vaatteet sään mukaan.

Tervetuloa!

Michael Perukangas

Kuva: Michael Perukangas

Myths and facts about affordable & high density housing

2007-05-08T20:11:00.000+03:00

Amerikkalaisen tutkimuksen - jonka voi lukea klikkaamalla otsikkoa -mukaan muunmuassa:
1) Kaavoituspoliitikot voivat vaikuttaa asuntojen hintoihin, markkinoiden näkymättömän käden syyttely on vastuunpakoilua
2) Halvoissa - tai siis pääkaupunkiseudun tilanteessa oikeammin sanoen - vähemmän kalliissa asuvien ihmisten ja vähemmän autoliikenteen välillä on positiivinen korrelaatio, joten välttämättä tiivistysrakentaminen ei olekaan niin aina ekologista kuin väitetään
3) Kyllä, työläiset, nuo yhteiskuntamme välttämättömät muurahaiset tarvitsevat kohtuuhintaisia asuntoja. On poliitikkojen vastuulla taata, että riittävän suuri osa asuntotuotannosta on nk. sosiaalista asuntotuotantoa.

Myllypuro: kaupunkipuita vai puukaupunkia? Kuva: Toni Amnell

Riitta Kuparisen väitös: Enemmistö ihmisistä ei ole nimbyjä

2007-05-08T20:01:00.000+03:00

Jutun Riitta Kuparisen väitöskirjasta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Väite, että useimmat ihmiset vastustaisivat kaikkia omien kotikulmiensa on paitsi harhaanjohtava, myös valheellinen. Useimmat ovat jonkin asian puolesta, eli pro, eivät vastaan eli contra.

Kuva: Toni Amnell

Anni Sinnemäki: Uhattuna on luonnon monimuotoisuus, ei demokratia

2007-05-08T19:42:00.000+03:00

Anni Sinnemäen kirjoituksen Etelä-Suomen metsiensuojelun tilasta demokratiakysymyksenä voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Haprarahkasammal Mustavuoressa. Kun hallitusohjelmassa mainitaan Sipoonkorpi mahdollisena pääkaupunkiseudun itäisenä kansallispuistona, olisi toivottavaa, että Natura-alueisiin rajautuva Mustavuori sisällytettäisiin kansallispuistoon osana samaa ekologista käytävää.

Kuva: Toni Amnell

Ilkka Luoman SINO -blogi: Viherkeuhkoja ei osata mitata rahalla

2007-05-08T19:33:00.000+03:00

Ilkka Luoman blogitekstiä pääsee lukemaan klikkaamalla otsikkoa.

Korpikarhunsammal Mustavuoressa. Kuva: Toni Amnell

KSV:n toimintasuunnitelma 2007-2009

2007-05-03T15:06:00.000+03:00

Kaupunkisuunnitteluviraston toimintasuunnitelman vuosille 2007-2009 voi lukea klikkaamalla otsikon linkkiä.

Mustavuoren lampi. Kuva: Toni Amnell

Kristo Savola: Herra ja rouva Nimby

2007-04-26T22:09:00.000+03:00

Kristo Savolan Kirkkonummen Sanomissa julkaiseman kolumnin voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Kuva: Toni Amnell

Jouko Malinen: Muutoksen aika?

2007-04-18T19:31:00.000+03:00

Kaupunginhallituksen jäsen Jouko Malisen (SDP) kirjoituksen - jossa hän peräänkuuluttaa Helsingin demareilta avoimempaa suhtautumista asukasliikehdintään ja vahvempaa ympäristösuuntautumista - voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Kuva: Toni Amnell

Maija Sipilän gradu: Osallisuus kaupungin viheralueiden suunnittelun haasteina

2007-04-11T17:26:00.000+03:00

Gradun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Kuva: Toni Amnell

Ville Ylikahrin mielipidekirjoitus Hesarissa 8.1.2007

2007-03-30T14:27:00.000+03:00

Kaupunkiympäristöön kuuluu tiivis rakentaminen Helsinki tuntuu taas olevan ihmisten mielissä liian ahdas ja ruma. Heikki Pohjola arvosteli kovin sanoin Helsingin kaupunkisuunnittelua (HS 2.1.2007). Itse en voisi olla kirjoittajan kanssa enempää eri mieltä. Kirjoittajan mainitsemat uudisrakennuskohteet on rakennettu pääosin teollisuudelta ja liikenteeltä vapautuneille maille ja ne ovat parantaneet Helsinkiä monin tavoin. Eduskunnan lisärakennus sopii paikalleen erinomaisesti ja rakennuksen eteen istutettu puisto on paljon viihtyisämpi kuin vanha. Tennispalatsin elokuvakeskuksen kirjoittaja mainitsee olevan täysin turha. Itse en lähtisi tuomitsemaan satojen tuhansien ihmisten elokuvakäyntejä turhiksi, vaikka en itse elokuvissa kävisikään. En myöskään osaa millään sanoa vanhaa tuulista linja-autoasemaa "kaupungille leimaa antaneeksi". Ruoholahden toimistokorttelit näyttävät monen silmissä kolkoilta, mutta parempi, että ne ovat sinä kuin ripoteltuina pitkin Kehä III:n vartta. Kaiken kaikkiaan kirjoituksesta huokuu varsin yleinen kaupunkikielteinen asenne.

Kaupungissa asutaan tiiviisti ja kaupunkiin kuuluu rakennukset ja paikka paikoin myös ahtaus. Se tarkoittaa samalla lyhyitä välimatkoja. Ihmiset voivat kävellä töihin ja asioilleen tai kulkea joukkoliikenteellä, joka on helppo järjestää toimivaksi tiiviissä kaupunkiympäristössä. Tiivis asuminen jättää myös tilaa viheralueille. Jos kaikkialle rakennettaisiin yhtä väljästi kuten kirjoittaman ihannoimaan Sipooseen, olisi yhteinen kaupunkimme paljon epäviihtyisämpi. Ei olisi keskustoja, toreja ja kävelykatuja, vaan pelkästään moottoriteitä ja automarketteja. Koko elämä olisi auton varassa. Tätä tuntuu moni haluavan. Usein kuulee päiviteltävän sitä, että Jätkäsaaren rakentaminen aiheuttaa valtavat ruuhkat. On totta, että Jätkäsaaren suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota liikenteeseen ja siksi alueen joukko- ja kevyen liikenteen yhteydet on tehtävä poikkeuksellisen hyviksi. Kuitenkin on sanottava, että autoilijoiden argumenteilla koko Helsinki olisi jäänyt rakentamatta. Sijaitseehan kotikaupunkimme ikävästi niemellä, johon pääsee vain kolmesta suunnasta autolla. Ville Ylikahri Helsinki

Lasse Peltonen: NIMBY -kiistojen asukaskeskeiset ja kontekstuaaliset selitykset

2007-03-29T23:29:00.000+03:00

Lasse Peltosen artikkelin voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Yleiskaavakartta 2002. Kuva: Toni Amnell

Eheät yhdyskunnat: Onnea osallistumalla? Seminaari 21.1.2004

2007-03-29T23:26:00.000+03:00

Seminaariesitelmien tiivistelmät voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Kuva: Toni Amnell

Lasse Peltonen ja Sampo Villanen: Maankäytön konfliktit ja niiden ratkaisumahdollisuudet

2007-03-29T23:21:00.000+03:00

YPM:n julkaisun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Kuva: Toni Amnell

Kaavoituskatsaus 2007

2007-03-27T20:43:00.000+03:00

Kaavoituskatsauksen voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Kuva: Toni Amnell

Kaupunkimetsäliikkeen lausunto tonttityöryhmän mietinnöstä 4.12.2006

2007-03-26T16:41:00.000+03:00

Arvoisa kansanedustaja,

maanantaina 4. päivänä joulukuuta 2006 tulee eduskunnan täysistunnontoiseen käsittelyyn lainmuutos, päiväjärjestyksen kohta 22 : ”Hallituksenesitys maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta. Hallituksen esitys HE81/2006 vp. Ympäristövaliokunnan mietintö YmVM 8/2006 vp.”

Lainmuutos tulee hylätä, koska se heikentää kansalaisyhteiskuntaa jakaventaa demokratiaa maassamme. Lisäksi lainmuutoksella voi olla tuhoisia seurauksia luonnonsuojelulle,perinnemaisemien suojelulle ja jokamiehen oikeudelle, kun maankäyttövaljastetaan aikamme yhdelle poliittiselle johtoajatukselle,kansainväliselle kilpailukyvylle ja lyhtynäköisille taloudellisilleintresseille. Lainmuutoksen tarkoituksena on poistaa mahdollisuus jatkovalituksentekemiseen korkeimpaan hallinto-oikeuteen asemakaavavaiheessa.

Hallitus perustelee (kohta 2. 5.) esitystä sillä, että valitukset saattavat kohdistuasuurempiin ja kuntien kannalta tärkeisiin kaavaratkaisuihin. Hallituksenmukaan (kohta 3. 4.) säännöksellä ei kavenneta oikeusturvaa, koska joyleiskaavaa laadittaessa on ollut mahdollisuus mielipiteen esittämiseen. Mielestäni oikeusturva vaarantuu, koska asukkaiden osallistuminenlainmuutoksen taustalla olevan Helsingin vuoden 2002 yleiskaavaan ei oletoteutunut lain tarkoittamalla tavalla.

Tästä osoituksena ovat kaupunkimetsäliikkeen eri kaupunginosissa keräämätkansalaisadressit yleiskaava 2002:ssa asuntorakentamiselle uhrattavienkaupunkimetsien säilyttämisen puolesta: Laajasalon Kruunuvuoressa jaStansvikissa, Myllypurossa, Pohjois-Vuosaaressa, Meri-Rastilassa jaKeskuspuiston Lääkärinkadun alueella 15 000 asukasta on allekirjoittanutadressin. Kansalaisadressit ovat usein ensimmäinen kerta, kun asukkailta onkysytty mielipidettä merkittävästä lähiympäristöön kohdistuvasta muutoksesta.

Kaupunkimetsät ovat kaupunkilaisten ulkoilualueita, kaupungin tarjoamapalvelumuoto. Yleiskaava 2002, joka kerralla karsii kymmeniä hehtaarejaulkoilualueita, poistaa tämän kaupungin tarjoaman palvelun monilta alueilta. Haluan muistuttaa kansanedustajia, että asemakaavavalituksista onkorkeimmassa hallinto-oikeudessa hyväksytty 9%, rantakaavavalituksista 45%,yleiskaavavalituksista 32%, rantayleiskaavavalituksista 17% ja poikkeamislupapäätöksistä 52%. Tämä tarkoittaa, että kaavoitus ei ole ollutlainmukaista läheskään aina. Kysynkin, onko eduskunnan tarkoituksena tänäänkäsiteltävässä maankäyttö- ja rakennuslain muutoksessa antaa siunauksensalaittomuudelle kaavoituksessa, kun valitusoikeus korkeimpaanhallinto-oikeuteen halutaan poistaa?

Maankäyttö- ja rakennuslain keskeinen tavoite on kansalaisten tiedonsaannin parantaminen ja osallistumismahdollisuuksien lisääminen. Tänään käsiteltävä lainmuutos viittaa kintaalla tälle tavoitteelle. Samalla se tekeekansalaisille selväksi, että esitys joka on sovittu budjettiriihessä, meneekaikesta läpi niin, että– millään tutkimuksilla ei ole mitään merkitystä (ympäristöministeriö teettiniitä monta, ja niiden mukaan muutos on turha)– millään kuulemisilla ja lausunnoilla ei ole mitään merkitystä– millään keskustelulla ei ole mitään merkitystä– edes sillä, että hallituksen esityksen alkuosaan oli kirjoitettuperustelut miksi koko muutos on turha, ei ollut mitään merkitystä– kansalaisten tahdolla ja osallistumisella ei ole mitään merkitystähallitukselle ja eduskunnalle. Haluan muistuttaa, että kansalaisista kuuluu poliittisiin puolueisiin vainnoin 1%. Äänestysaktiivisuus putoaa monilla alueilla alle 50%. Kansanvallan juhlavuonna 2006 maankäyttö- ja rakennuslain muutoshankeviestii hallituksen haluttomuudesta vahvistaa kansanvaltaa. Jos tällainenesitys menee läpi eduskunnassa, kansalaisilla on entistä vähemmän syitääänestää vaaleissa.

Kunnioittavasti Siboné Oroza Helsingissä, 4.12.2006
_______________________________________________
Kaupunkimetsien mailing list
Kaupunkimetsien@puolustajat.hai.fi
http://mm-lists.hai.fi/mailman/listinfo/kaupunkimetsien

Otto Lehtipuun kolumni: Luontokin mahtuu kaupunkiin

2007-03-14T13:48:00.000+02:00

Helsingin kaupunginvaltuuston 1. puheenjohtaja Otto Lehtipuun kolumnin voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Lehtosinijuuri Mustavuoressa. Kuva: Toni Amnell

Helsingin Vihreät: Uusimaa kaipaa hiljaisuutta ja laajoja metsäalueita

2007-03-14T13:25:00.000+02:00

Helsingin Vihreiden kannanotto 21.11.2006 löytyy klikkaamalla otsikkoa.

Kuva: Toni Amnell: Kotkansiipi Mustavuoressa. Mustavuori jatkuu saumattomasti Sipoonkorpeen. Helsingin Vihreät vaativat Sipoonkorvesta pääkaupunkiseudun itäistä kansallispuistoa.

Kaupunkimetsäliikkeen näyttely kirjasto 10:ssa 5.3.-19.3.

2007-03-07T07:40:00.000+02:00

Kaupunkimetsäliikkeen kantaa ottava näyttely on nyt esillä ydinkeskustassa, postitalossa sijaitsevassa Kirjasto 10:ssä, sen peräseinällä. Näyttelyssä on uutuutena kankaalle heijastettu, jatkuvasti pyörivä kuvasarja metsien kasveista ja eläimistä. Kuvat ovat uhanalaisilta alueilta, mutta näissä kuvissa ei ole väliä sillä mistä ne ovat, vaan pääasia on niissä näkyvä kaupunkimetsien kauneus ja monimuotoisuus.

METSÄN HENKI SUREE - JA TAISTELEE!

Kuva: Toni Amnell

Sari Puustisen tutkimus "Yhdyskuntasuunnittelu ammattina"

2007-03-05T21:47:00.000+02:00

Tutkimus löytyy klikkaamalla otsikkoa.

Kaupunkisuunnittelun termit ja kliseet. Kuva: Toni Amnell

Tutkimus: Asemakaavoitus yllättävän nopeaa

2007-02-21T09:35:00.000+02:00

Uutisotsikkoa klikkaamalla pääsee lukemaan tutkimuksesta kirjoitetun uutisen.

Helsyn kommentti Helsingin kaupungin luonnonhoidon strategian luonnokseen 30.9.2006

2007-02-20T23:48:00.000+02:00

Kuva: Toni Amnell

Yhdyskuntasuunnitteluseuran tilaisuus "Asuntotuotantokoneen nykytila ja muutostarpeet" 19.3.

2007-02-20T22:42:00.000+02:00

Yhdyskuntasuunnittelun seura järjestää keskustelutilaisuuden aiheesta Asuntotuotantokoneen nykytila ja muutostarpeet: miten uusia vaihtoehtoja synnytetään? Maanantaina 19.3.2007, kello 18:00-20:00, Tieteiden talossa (sali 312),Kirkkokatu 6, Helsinki.

Helsingissä rakennetaan lähivuosina asuntoja kasvavalla volyymilla. Uusia vaihtoehtoja tarvitaan. Nykyinen asuntotuotantokone tuottaa niitä kuitenkin hämmästyttävän vähän. Keskustelutilaisuudessa pohditaan miten vaihtoehtoja synnytetään ja kenen toimesta.

Alustajina toimivat arkkitehti Pia Ilonen ja tutkijat Markus Laine ja Ari Niska, jotka puhuvat Yhdyskuntasuunnittelu-lehden numerossa 1/2007 ilmestyvän artikkelinsa pohjalta. Kommentoijina paikalla rakennuttaja-arkkitehti Matti Karjanoja jaVVO:n kehitysjohtaja Tero Vanhanen.

Kuva: Toni Amnell

Från HBL den 21 oktober 2005: Varför inte bostäder i Esplanadparken?

2007-02-05T22:20:00.000+02:00

Bild: Toni Amnell. Den centrala Helsingfors i Generalplanen 2002.

Hesarin mielipidekirjoitus 5.8.2005: Tehoajattelu ahmaisee puistot

2007-02-05T22:08:00.000+02:00

Kuva: Toni Amnell

Maija Anttilan nettikolumni "Metsäliike puolesta ja vastaan"

2007-01-17T16:04:00.000+02:00

Maija Anttilan omat sanat - joihin voi tutustua klikkaamalla otsikkoa - puhukoot puolestaan. Vastine sille löytyy arkistosta päivämäärällä 19.10.

Kuva: Toni Amnell

Kaupunkimetsäliikkeen näyttely Vuotalossa 16.1-8.2.

2007-01-16T21:47:00.000+02:00

Kaupunkimetsäliikkeen näyttely on esillä Vuotalon kirjastossa 16.1.-8.2. välisenä aikana. Toivottavasti se antaa monelle uudelle virikkeen ryhtyä aktiivisesti puolustamaan rakkaita kaupunkimetsiämme.

Kuva: Toni Amnell

Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

2007-01-15T22:09:00.000+02:00

Eduskunnan säätämään muutettuun MRL:iin voi tutustua klikkaamalla otsikkoa.

Kuva: Toni Amnell

Teija Kaarakaisen artikkeli Voimassa 3/2006 "Lapsikansalaisia ja poliittisia puudeleita"

2007-01-15T18:58:00.000+02:00

Artikkeli löytyy klikkaamalla otsikon linkkiä.

Kaupunkimetsäliikkeen yhteistä ständiä Stoassa syksyllä 2006.

Kuva: Toni Amnell

Risto Eräsaaren luentosarja: "Inkluusio, kansalaisuus ja demokratia"

2007-01-09T11:40:00.000+02:00

Risto Eräsaari
Inkluusio, kansalaisuus, demokratia
18.1. 1.3.2007, torst. klo 12-14, salissa U37 sh1
(ks. opas: http://www.valt.helsinki.fi/opas2006/sospo/K73053YK/)

I Yhteiskuntapoliittiset demokratiateoriat (Downs, Parsons/Münch, Taylor,
Habermas, Dewey).

II Moderni yksilöllisyys (Simmel, Dumont, Bauman)

III Kansalaisuus (Marshall, Turner, Hirschman); Vierailija: Jan Johansson
sosiaalinen
Kansalaisuus

IV Inkluusio ja ekskluusio (Stichweh, Bude, Rose)

V Nykyisyyden yhteiskunta (Boltanski, Schwinn)

VI Yhteiskuntateoria/sosiaaliteoria (Joas, Lindemann); Vierailija Mikko
Virtanen: Muutoksen logiikka

VII Ajankohtaisia kysymyksiä; Vierailija Jyri Liukko: Ewald ja
solidaarisuuden ongelma.

Risto Haverisen väitöstilaisuus "Kaupunkilaisen elinympäristöongelma - käsitteellistämistavat ja puuttumisen mallit"

2007-01-09T09:35:00.000+02:00

VTM Risto Haverisen ympäristöpolitiikan alan väitöskirja ²Kaupunkilaisen
elinympäristöongelma - Käsitteellistämistavat ja puuttumisen mallit"²
tarkastetaan perjantaina 26.1.2007 klo 12. Paikka Helsingin yliopiston
päärakennus (Senaatintorin puoli) Auditorium XII.

Vastaväittäjänä toimii VTT, lehtori (dosentti) Hannu Ruonavaara Turun
yliopistosta ja kustoksena professori Ilmo Massa.

Malminkartanon täyttömäellä tapahtuu tiistaina 6.2.

2007-01-05T09:57:00.000+02:00

Tiistaina 6.2. kello 9-11 Malminkartanon täyttömäen ympäristöön on kutsuttu kaikki Malminkartanon alueen koulut ja päiväkodit ulkoilmatapahtumaan, jossa tarinan avulla pyritään lisäämään malminkartanolaislapsien ympäristötietoisuutta ja paikallisten asukkaiden ylpeyttä omasta elinympäristöstään.

6.2. on saamelaisten kansallispäivä, ja tapahtumassa vietetään Lapin tuntureilta Malminkartanon omalle kotitunturille muuttaneiden peikkojen 30–vuotishääpäivää. Peikkotarinan avulla viestitetään luonnonläheisiä ja ympäristöystävällisiä elämäntapoja ja kulutustottumuksia. Kestävän kehityksen hengessä mahdollisimman suuri osa tarvittavista välineistä on valmistettu käsityönä.

Koululais- ja päiväkotiryhmät tulevat paikalle opettajiensa ja ohjaajiensa opastamina, mutta tervetulleita ovat kaikki pienet ja isommatkin asukkaat yksin tai ryhmässä. Mäen ympäristössä on lukuisia toimintapisteitä, joissa tarvitaan myös vapaaehtoisia järjestysmiehiä ja muuta talkooväkeä. Ole mukana todistamassa tapahtumaa, josta saattaa tulla perinne!

Lisätiedot ja ilmoittautuminen talkoolaiseksi: Michael Perukangas 040-419 6153, Tuija Vänskä 045-636 6309.

Kuvalähde: http://www.kaupunginosat.net/malminkartano/

Nettiadressi Hakasalmen puiston puolesta

2006-12-14T14:28:00.000+02:00

Musiikkitalon huoltotunnelin rakennustöiden vuoksi on jouduttu kaatamaan jo 13 puuta. Lisää puita tulee vielä kuolemaan myöhemmin. Allekirjoita klikkaamalla otsikon linkkiä; ensin sinun kuitenkin tulee rekisteröityä osoitteessa
http://www.adressit.com/?sivu=rekisteroityminen