Kaupunkimetsien hoidoksi riittää silmälläpito ja tallautumisen ehkäisy

Mustavuoren faunastoa. Kuva: Toni Amnell

Selostuksen väitöksestä voi lukea myös klikkaamalla otsikkoa.

Pääkaupunkiseudun metsät ja retkeilyalueet ovat kovassa käytössä, ja ihmisen toiminta vaikuttaa niihin monella tapaa. Helsingin yliopistossa tarkastettavan FM Susanna Lehvävirran väitöstutkimuksen mukaan puusto kuitenkin uusiutuu yhä luonnollisesti myös kaupunkimetsissä, vaikka uusiutumista uhkaa virkistyskäytön aiheuttama taimien tallautuminen. Tulosten perusteella kaupunkimetsissä voitaisiin siirtyä perinteisten metsänhoitotoimenpiteiden sijaan kunnossapitoon ja virkistyskäytön valvontaan.

Kaupunkimetsät ja retkeilyalueet tarjoavat virkistystä lähialueiden asukkaille. Kun tietyn alueen virkistyskäyttö lisääntyy, metsien luontainen uudistuminen voi olla vaarassa. Pahimmillaan metsämaa voi tallautua paljaaksi, eivätkä puuntaimet tai muukaan kasvillisuus säily hengissä. Tallautumisen vaikutuksia voidaan vähentää esimerkiksi kaatamalla puita luonnollisiksi esteiksi, jotka ohjaavat metsissä liikkumista tietyille alueille.

Väittelijä kyseenalaistaa puheet, joiden mukaan kaupunkimetsiä pitäisi säännöllisesti uudistaa erilaisin metsänhoidon toimenpitein. Tutkimustulosten perusteella kaupunkimetsien hoidossa voitaisiin luottaa enemmän kasvien luontaiseen levittäytymiseen ja sukkessioon, ja siirtyä perinteisten metsänhoitotoimenpiteiden sijaan kunnossapitoon ja virkistyskäytön valvontaan. Kunnossapitotoimenpiteitä ovat mm. mahdollisten riskipuiden kaataminen vilkkaasti käytetyiltä paikoilta, polkuverkoston huolto ja roskien siivous. Tulokset osoittavat myös, että metsien liika perkaaminen voi jopa lisätä kulumista: kun metsä tehdään harvennuksin kauttaaltaan helppokulkuiseksi, siellä myös kuljetaan joka kohdassa. Tällöin ei synny kapeita polkuja, vaan maa kuluu laajalta alueelta.

Väittelijän mukaan kaupunkimetsien luontainen uusiutuminen takaa niiden säilymisen tulevaisuudessakin. Metsien puulajirakenne voi kuitenkin muuttua, koska eri lajit reagoivat ihmisen aiheuttamiin muutoksiin eri tavoin. Esimerkiksi kuusi (Picea abies) kärsii metsäalueiden pirstaloitumisesta ja sen osuus metsissä saattaa vähentyä pitkän ajan kuluessa. Tällöin lehtipuut valtaavat kuuselta jäävän tilan; erityisesti pihlaja onkin jo paikoin runsastunut Helsingin seudulla. Jotta metsien kehityksestä ja eri puulajien selviytymisestä kaupunkioloissa saadaan lisää tietoa, tarvitaan metsäalueita, joita ei jatkuvasti käsitellä erilaisin hakkuin.

Tulokset ihmistoiminnan vaikutuksista metsissä eläviin, hyvinä bioindikaattoreina pidettyihin kovakuoriaisiin, maakiitäjäisiin, yllättivät tutkijan. Maakiitäjäisten, metsälajienkin, esiintyminen vähenee siirryttäessä metsäalueen reunavyöhykkeeltä kohti sen keskustaa. Lehvävirta epäilee tämän johtuvan siitä, että kaupunkimetsissä elävä eliökanta on jo sopeutunut kaupunkimetsien olosuhteisiin.

Susanna Lehvävirran väitöskirja ?Urban woodland ecology ?methodological perspectives and empirical studies? tarkastetaan biotieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 20.5.2005 klo 12 Viikissä Infokeskus Koronan luentosalissa 1 (Viikinkaari 11).

Lehvävirta on syntynyt Hyvinkäällä ja kirjoittanut ylioppilaaksi Helsingissä Töölön Yhteiskoulusta vuonna 1984. Hän valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1994. Hänen asuinkuntansa on Helsinki, mutta lapsuuden asuinpaikat Hämeessä (Kulju, Lempäälä ja Riihimäki) herättivät rakkauden metsiin.


Nykyisin hän siis asuu kaupungissa ja katsoo lähiluonnon kuuluvan kaupunkilaisen perusoikeuksiin.


Lisätietoja:
Susanna Lehvävirta
p. 040 730 4710 tai (09) 548 1162
sähköposti: susanna.lehvavirta@helsinki.fi